Terkkuja Inarista!

Ompas pitkä aika, kun viimeksi olen mitään kirjottanut tänne. Ennen lomaa olin kipeänä, kouluhommia oli tehtävänä ja kaikki valmistelut oli saatava tehtyä. Kirjoittelen sitten ensiviikolla enemmän! Nyt aion nauttia näistä lappi maisemista. Kuvat puhukoot tämän tekstin.

Ajateltua enemmän rahanmenoa

Koiran hankintaa miettiessä, pohdimme paljon raha-asioita, koska Teemu ei ollut silloin töissä. Tiesimme sen olevan kallista, mutta en ikinä ajatellut sen olevan näin kallista. Kun Mimi oli pentu, ostettiin sille paljon nykyisin jo turhaa tavaraa. Olihan se ensimmäinen meidän koira ja sen täytyi saada kaikki hienoudet. Ostettiin mm. koirien vaatteita(ei onneksi kalliilla), leluja, erilaisia oheistuotteita ja järkyttävissä kilohinnoissa pyöriviä kuivattuja kanan herkkupaloja. Nytkun ajattelee, oltais varmasti säästetty ainakin pari sataa, jos ei oltais aina jotain ostettu, mikä on hieno tai ehkä se tämmösen ja tuommosen tarvitsee. No se oli sitä alkuhuuman tuomaa tyhmyyttä. Samahan se on rakastuessakin, että tekee mitä vain toisen eteen. Mimi pisti meidän kummankin pään aivan sekaisin. Nykyään ollaan mietitty tarkasti mitä oikeasti tarvitaan ja punnittu eri liikkeiden vaihtoehtoja niin laadulta kuin hinnaltakin. 

Mimillä on ollut ne kaksi rokotuskertaa, jotka tekivät yhteensä n.120e(en muista tarkkaa summaa, mutta kuta kuinkin). Sen lisäksi Mimillä oli pissatulehdus, ja siitä eläinlääkärireissusta maksettiin lääkkeineen se reilu satanen. Tämän viikkoinen hampaiden poisto maksaa noin 300e pintaan. 

Tällä haluan tuoda esiin sitä, että yllättäviä rahanmenoja voi mennä koiraa paljonkin. Niiden perus tarpeiden, ruuan ja hoitovälineiden lisäksi. Nykypäivänä tämän taloustilanteen takia, moni joutuu luopumaan koirasta, koska ei ole vara ylläpitää koiraa. Näihinkin tulisi aina varautua. Onneksi me ollaan tätä mietitty(ja osaksi myös varauduttu) ja ollaankin ajateltu ruveta säästää Mimille. Eihän sitä tiedä mitä lääkäri menoja tulevaisuudessa tulee. Oon ollut aina huono hoitamaan raha-asioita, mutta jospa se tästä rupeisi sujumaan, kun Teemukin on ollut työelämässä nyt jonkun aikaa. Ehkä meillä on joskus vielä varaa lähteä esim.ulkomaanmatkalle. 

Mä teen kaikkeni sen eteen, että Mimi saa nyt ja tulevaisuudessa laadukasta hoitoa, niin kotona kuin lääkärissäkin. Vaikka koiranpito on ollut kalliimpaa kuin kuvittelin, en silti kadu, että päätettiin ottaa koira. Mimi on tuonnut meidän elämään rakkautta niin paljon, ettei sitä voi rahalla mitata. Ei se mulle stressiä tai alakuloisuutta aiheuta, että joudun laittamaan monen päivän palkan yhteen eläinlääkärikäyntiin. Vaikka se sillä hetkellä tuntuu kalliilta ja seuraavaan palkkapäivään asti omista menoista joutuisi karsimaan, niin on koira sen kaiken arvoinen. Mulle tärkeetä on koiran hyvinvointi.

Mitä tästä tekstistä voi sitten ottaa oppia? 

-Säästä pahan päivän varalla, vaikka mä oonkin huonoin ihminen sen sanomaan. 

-Pitäis oppia arvostamaan myös itseä. Mimin hyvinvointi on mulle ykkönen, mut miks mun oma hyvinvointi ei voi olla myös. Oon vieläkin aika epäitsekäs, vaikka vuoden alussa aioin oppia olemaan itsekkäämpi. Mutta parempaan suuntaan se kuitenkin on mennyt!

-Koiran ostoon ei riitä pelkkä varausmaksun ja koiran maksaminen. Varaudu, vaikkei siihen voi täysin kuitenkaan varautua, yllättäviä menoja on aina(nyt tiedän mistä iskä aina puhuu).

Siinäpäs vähän mun mielenpäällä pyöriviä asioita. PS. Älkää antako nirsolle koiralle porkkanaa, viimeinen kuva selittää sen.

Jee, täällä tervedytään

 Vihdoin tänään uskalsin käydä pidemmällä lenkillä Mimin kanssa. Otettiin rennosti ja höntsäiltiin melkein tunti pihalla. Mua on niin säälittänyt Mimi, kun viikkoon se ei oo saanut kuin muutaman hassun pidemmän lenkin, kiitos naapurin rouvan ja Teemun. En ole myöskään hirveästi jaksanut leikkiä Mimin kanssa. Onneks Teemu on ollut useamman illan kotona ja leikkinyt Mimin kanssa. Kyllä huomaa neidistä heti, jos ei saa tarpeeksi aktiviteettäjä ja liikunta. Mimi ei oo totellut kunnolla, vaikka aikaisemmin käskyjä on totellut. 

Sain myös tiskivuoren selätettyä, jes. Pyykkiäkin on tullut ahkeraan nyt pestyä, melkein viikon pyykit ja tiskit ei oo enää mikään kiva selätettävä asia. Nyt niistäkin on onneksi selvitty. Jaksoin myös tarttua imuriin. Teemu onneks imuroi viikolla, mutta tällä kelillä saa vähintään kaksi kertaa imuroida, jos haluaa ettei männyn neulasia ja kiviä ole pedissä asti illalla. Mulla on vielä yskä ja nuha ja aionkin ottaa rennosti tämän loppu päivän. Kohta vihdoin sinne kirjastoon, niin saan loppu illan olla sitten nokka kiinni työstressistä kertovassa kirjassa ja aloittaa koulutehvävien teon. Meinaa kiire tulla, kun ensi viikoksi haluan saada tehtävän tehtyä, jotta sitten lomalla saa rentoutua kunnolla. Vaikka aion kyllä ottaa sinne läppärin mukaan, jotta pysyn opiskelussa muiden perässä.

Tähän asti työn ja koulun yhdistäminen on ollut helppoa, eikä ole tuottanut stressiä. Otin myös lisätyön, josta kerron myöhemmin lisää, aivan omassa postauksessa.

Varasin Mimille tälle viikkoa yläkulmahampaiden poisto ajan. Muut hampaat on lähtenyt tosi nätisti, mutta nämä ei hievahdakkaan paikoiltaan. Toiset kulmurit on kasvanut jo vähän vierelle, eli ei mene "oikeaan" kohtaan, jolloin maitohammas ei saa painetta irrota paikoiltaan. Mimin ensimmäinen nukutus, ja mua jännittää hirvittävästi. Meen vielä pitkään iltavuoroon leikkauksen jälkeen, enkä ole Mimiä itse vahtimassa, että kaikki on ok. Teemu saa luvan infota mua joka tunti, että miten meidän neidillä sujuu. Oli kyllä hyvä tuuri, että vielä tälle viikolle sai aikoja, ettei mene liian lähekkäin reissuun lähdön kanssa. Saa Mimi rauhassa parannelle hampaiden tyhjät kohdat. Jos jotain komplikaatioita tulee, saadaan nopeasti ja läheltä apu(verrattuna siihen, jos komplikaatiot tulisi reissun päällä lapissa).

Juttua riittäis nyt vaikka kuinka paljon, mutta on pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja mun on lähdettävä sinne koulutehtäväkirjan lainaukseen. Mukavaa maanantaina!

Kuvia ei ole tullut nyt otettua kameralla, joten saatte tyytyä puhelimen täydellisen epätarkkoihin kuviin.