keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Mua väsyttää...


Muutaman viikon ajan ollu töitä, koulua ja muita pakollisia menoja. Oon tosi väsyny, kun ei vaan yksinkertasesti riitä tunnit vuorokaudessa. Oli pikareissu kotikonnuille, sisko lapsineen oli melkein viikon Tampereella(suurin osa ajasta meillä) ja siinä sivussa 15sivun näyttösuunnitelman teko ja 11päivää töitä yhdellä vapaalla. Huomenna onneks helpottaa, kun aamuvuorosta pääsee kahden päivän vapaalle ja vapaiden jälkeen iltaan. Mun ohjelmassa on nukkumista, kavereiden kaa hengailua ja saatanpa avata viinipullonkin. Ens viikolla alkaakin sitten viiden viikon näyttöjakso. Tehtäviä mulla on tekemättä vielä viisi, yksi "oikea" tehtävä eli saan erillisen merkinnän siitä ja muut näyttöön liittyen.
Mun nukkumaan meno on venähtänyt aina puolille öin ja siihen vielä aikaiset heräämiset niin eipä paljon muuta tarvita, että tuntee itsensä väsyneeksi. Nyt voin sanoo et koulu on raskasta, kun alussa tympäännyin siihen, ettei mitään uutta opittavaa ole tai ei oo paljoo tehtäviä. Mut enää 9kuukautta ja koulu paketissa. Heinäkuussa ei onneks tarvii miettiä koulua! Viiden viikon päästäkin on muutamaa päivää vaille 1/4osa koulua käyty. Huh.
Tein reilu kuukaus sitten koulutehtävän liittyen työhyvinvointiin ja mulla oli siinä työstressi pää aiheena. Nyt sen hyvin tunnistaa, että on stressiä ja aika paljonkin. Mut mä luotan et kohta helpottaa, kun näyttö alkaa ja koulutehtävät saa alotettua.
Oon ottanut kotona iisii aina, kun siihen on ollut vähäkin mahdollisuus ja jättänyt suosiolla tekemättä imuroinnit sun muut. Tykkään kyllä siitä, että on paljon tekemistä, mut tää kaks viikkoo on ollut kyllä tosi rankkaa.
Kirjotan tätä puhelimella sohvalla maaten anoppilassa samaan aikaan, kun Teemu korjailee autoa. Pahoittelut, jos teksti on sekavaa, mutta tää väsymys on vaan jotain niin järkyttävää. Mulla ei ikinä ennen oo ollu tän luokan väsymystä.
Aurinkoista keskiviikkoa joka tapauksessa!



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Mimi 7kuukautta

Mimi täytti kuun alussa seitsämän kuukautta ja neiti on ollut osa meidän perhettä viiden kuukauden ajan. Mimistä on tullu jo iso tyttö, ekat juoksut on ohi ja ne alkoi reilun kuuden kuukauden iässä. Mimi on jo sisäsiisti, viimeisimpää sisälle tekoa en edes muista, mutta reilu pari kuukautta sitten tais tulla viimeks. 
Jos muistellaan sitä, kun Mimi saapui meille, niin voi hyvänen aika, että aika kultaa muistot. Muistan kyllä alussa olevia postauksia lukiessa, kuinka sitä univelkaa kertyi, eikä kokonaisia öitä pystynyt nukkumaan. Öisinkin oli käytettävä pihalla, koska haluttiin mahdollistaa se, ettei meillä tarvii olla pissipapereita pitkin kämppää. Nykyään Mimi voi nukkua sen 12 tuntiakin. Voisi siis sanoa, että vaikka alku oli rankkaa, niin kyllä se jo tässä kohtaa palkitsee. Aamulla heräämisen ja ruuan jälkeen ei ole enää kiire ulos (lue: crocseissa ja ekoissa vaatteissa mitkä on käden ulottuvilla ja kauheessa vessahädässä), vaan me kerettään käydä ite eka vessassa, pukee ihmisten näköset vaatteet ja laittaa kahvikin tippumaan. Oli ajoittain rankkaa herätä keskellä yötä parikin kertaa ja lähtee pihalle, mutta nykyään se tuntuu vain vaiheelta, joka meni nopeesti ja kivuttomasti ohi.
Mimi nukkuu välillä jo lattialla yksinään, mutta saattaa hypätä meidän sänkyyn yön aikana. Ja sänkyyn tullessa on pakko päästä iholle kiinni, yleensä pään ja sängynpäädyn väliin, meidän keskeen tai jalkoihin. Mimi herättää meidän joka aamu, jos ei ole herätystä, niin viimestään kymmeneltä. Saadaan aamuisin paljon pusuja ja pikku hieronta, kun neiti kävelee meidän päällä. 
Mimille on tullut voimaa ihan valtavasti, pääsee normaalia korkeempaan sänkyyn hyppäämään, juoksee aivan mahdotonta vauhtia ja vetää leluja hurjalla voimalla. Mimi nauttii rapsutuksista, ja hakeutuu aina meidän luo. Mimi osaa olla kiltisti yksin kotona, eikä hauku juurikaan naapureiden mukaan. Välillä kun yläkerran koira haukkuu, tai posti tipahtaa luukusta saattaa Mimi haukkua hetken. 
Oon tosi onnellinen, että Mimin alkuvaiheet meillä on mennyt tosi kivuttomasti. Mimi luottaa meihin, että me tullaan kotiin, vaikka joutuu välillä olemaan kahdeksan tuntiakin yksin. Mimi on maailman onnellisin koira, kun me tullaan kotiin, en voi ees sanoin kuvailla, miten se voi aina olla niin innoissaan ja onnellinen. Mut uskon et jokainen koiran omistaja sen tietää. Mimi ei ainakaan vielä pelkää mitään, mikä kertoo siitä, että meidän sosiaalistaminen on menny oikein hyvin. Oon kyl aika ylpee meistä, että me tartuttiin toimeen heti Mimin meille kotiuduttua ja Mimi sai käydä erilaisissa paikoissa ja tapas monia koiria, eläimiä ja asioita. 
Mimi matkustaa jo reippaasti omassa kopassa autossa, vaikka alkuun sen kanssa oli tuskaa. Ostettiin siis vasta lapin reissua varten boksi, jossa olla automatkat. Mut nykyään siinä matkustaminen sujuu ilman, että koko matkaa pitää haukkua. Vähän jännittää miten matka menee, kun lähetään Mimin kaa kahdestaan mun kotipaikalle, jonne on se jotain 400kilsaa. Eiköhän se ihan hyvin mene, toivottavasti ainakin. 
Mimi rakastaa edelleen ulkoilua, koirapuistoja ja toisia koiria, rapsutuksia ja erilaisia leikkejä. 
Tulipas kauheen sekava teksti, mutta toivottavasti saatte asioista kiinni. Mulla on mielessä tosi paljo postausideoita, mut aika ei vaan anna periks nyt kirjottella niin paljo ku haluaisin. Esimerkiks hihnassa kulkemisesta, mun koulusta ja mielipidekirjotusta somemaailmasta on tulossa postauksia, kunhan töiltä ja koululta ehdin.
Mukavaa keskiviikkoa!


tiistai 2. toukokuuta 2017

Oriflamen edustaja

Musta tuli vähä aikaa sitten Oriflamen uusi edustaja! Pitkään oon haaveillu ja miettinyt "toista työtä", jota tehdä vapaa-aikana. Oon tutustunut muutamaan eri vaihtoehtoon ja tää tuntui just mun jutulta. Töitä saa tehdä silloin, kun itse haluaa ja jos tulee liian raskasta(varsinkin nyt koulussa ollessa), voin hyvin pitää taukoa ja jatkaa kun on taas sopiva hetki. Saan olla kontaktissa asiakkaiden kanssa ja vitsit mulla on ollut ikävä sitä keittiössä ollessa. Saan pitää halutessa kutsuja, ja totta kai haluan, ja käyttää mun mielikuvitusta ja luovuutta kutsujen järjestelemiseen. Ihanaa! 
Mua kiinnostaa kauneuden hoito ja ehostaminen, ja näin atoopikkona täydellisten tuotteiden löytäminen niin kasvoille, kuin vartalollekkin on välillä vaikeaa. Oriflamella onkin kattava valikoima erilaisia tuotteita, joista varmasti löytyy kaikille sopivia. Ainoa mitä en luultavasti tule testaamaan kuin sen kuukauden verran vuodessa on kynsilakat, koska niitä ei kokkina saa pitää. Näin pari esitettä nähneenä, kiinnostus on ihan huipussaan ja oon tutustunut jo moneen tuotteeseen. Oon selaillut esitettä melkein joka päivä, ja oppinut aina jotain uutta. Kipeenä ollessa kävin Oriflame Academyä netissä sen verran mitä jaksoin. Opin paljon itse firmasta, kuin tuotteistakin, erilaisista iho-ongelmista ja siitä mitkä tuotteet niihin käy. Paljon tuli myös vinkkejä myyntiin ja kutsujen pitoon.
Oon jo nyt rakastunut tuotteisiin ja päässyt testaamaan monia tuotteita. Oon niiiin onnellinen, et pääsin mukaan Oriflamen tiimiin ja myymään heidän tuotteitaan.
Aurinkoisen ihanaa tiistaita!