Koirapuistoilua ja heiluvia hampaita

Käytiin pari kertaa tällä viikolla koirapuistoilemassa. Mimi nautti antaumuksella! Muita koiria ei juurikaan ollut, ekalla kerralla kaks pienten puolella, ja toisella kerralla Mimi sai juoksennella yksin puistossa. Mimi tuli tosi hyvin juttuun toisten koirien kanssa. Puisto missä käytiin, oli viihtyisä ja pienille ja isoille koirille oli omat puolet. Pienten puolella oli ainakin paljon tutkittavaa, mm. isoja kiviä, puita ja heiniä. Aidatun alueen sisällä oli penkkejä, mutta olivat nyt lumen alla. Porttien edessä oli teline, josta sai kakkapusseja ja lapioita tarpeiden keräämiseen. Ainut puiston miinus oli aidan toisella puolella oleva roskis, joka pursusi yli koirankakkapusseja. Aiotaan kuitenkin käydä jatkossa tässä puistossa, koska se on aika lähellä meitä ja siellä on erikseen pienten puoli. Vaikka Mimi tuleekin toimeen isojen koirien kanssa, en uskalla päästää sitä alta nelikiloisena isojen koirien kanssa vapaasti juoksemaan.

Ois pitänyt laittaa Mimille kengät jalkaan, kun lumi oli niin tarttuvaa, että jäi paakuiksi jalkoihin ja naama karvoihin. Onneks laitoin puvun päälle, kun tuuli. Suojasipa puku samalla myös lumelta. Teemu osti Mimille tuon rukkan talvipuvun meidän lapin reissua varten. Oli sopivasti tarjouksessa Mustissa ja Mirrissä. Ei näyttänyt vauhtia hidastavan puku, niinkuin ei aikaisemmatkaan. Mimi tajuaa jo, että puku päällä ei tule kylmä.

Nappuloita ollaan lioteltuu nyt ainakin viikon ajan, kun ei ole oikeen ruoka maistunut. Huomattiin sitten eilen, että Mimin kaikki etuhampaat liikkuu! Ne on ihan vinksallaan suussa, ihme kun ei ole vielä irronnut. Osassa näkyy juuressa punaista ja näytti, että ne tippuis ihan sillä sekunnilla suusta. Ei mee varmaankaan montaa päivää, kun ensimmäiset irtoo jo. Äitin ja isin iso tyttö jo, hah! 

Mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle! 

Raksaleski

Viides viikko käynnistyy raksaleskenä. Aika on mennyt yllättävän nopeesti, vaikka tuntuukin ikuisuudelta kun Teemu alotti työmaan kauempana. Aika raskasta pyörittää arkea yksinään, kun toinen lähtee ennen kun oon kerennyt herätä, ja palaa melkein aina kun oon rupeemassa nukkumaan. Suurin osa kotitöistäkin on jäänyt mun vastuulle. Onneks on viikonloput keksitty, vaikka ne ei mulla yleensä vapaana ookkaan. Toisinaan Teemu tulee aikaisemmin töistä, lähtee treeneihin ja tulee väsyneenä ja kiukkuisena takaisin.

Kuukauden aikana toista on oppinut arvostamaan aivan eri tavalla. Vaikka ollaan kiukuteltu ja väitelty pienistä asioista välillä, ollaan myös huomioita toisia pienillä teoilla. Ne asiat muuttuvat isoiksi teoiksi, kun toisen kiitoksen tai piristävän whatsupp viestin saa. Olen tehnyt monesti Teemulle aamupalaleipiä tai eväsleipiä illalla valmiiksi huomiselle, että Teemu sais nukkua hieman pidempään aamulla. Teemu taas on vuorostaan käyttänyt Mimin aamulla pihalla, että mun ei tarviis nousta/herätä kesken unien.

Ne yhteiset hetket tuntuu paljon arvokkaammilta. Ollaan syvennytty meidän suhteessa. Oon kyllä onnellinen, että työmaa kauempana on kohta ohitse, ja voidaan jatkaa normaali arkea, mutta olen myös onnellinen miten silmiä avaavaa tää elämän jakso on ollut.

Teemun kuvia ette tule täällä näkemään, koska herra ei halua kuviaan tänne(ainakaan vielä).

Munattomat lindströminpihvit

Ekaa kertaa tein ja söin tänään lindströmin pihvejä! Tehnyt mieli jo pitkän aikaa tehdä ja nyt se aika koitti. Tykkään muutenkin punajuuresta ja se vielä jauhelihaa sekoitettuna, ai että. Kaupan valmis pihveissä on ollut aina jotain, jota en pysty syömään. Jos tuotteessa ei ole ollut kananmunaa, on siinä ollut esimerkiksi soijaproteiinia. Tein mulle normaalilla lihapulla ohjeella, johon lisäsin vain punajuurta. Lisäksi tein pihvien kaveriksi muussia ja perinteisen vihreän salaatin.

Munattomat lindströminpihvit 16kpl pieniä pihvejä, n.30min

1dl vettä

1dl kaurahiutaleita

2rkl ketsuppia

2rkl sinappia

iso sipuli

400g jauhelihaa

200g punajuurta

mustapippuria, suolaa ja paprikajauhetta oman maun mukaan

n. 1-1,5dl juustoraastetta

1. Laita uuni kuumenemaan 225℃. Sen jälkeen laita kaurahiutaleet turpoamaan veteen. 

2. Kuutioi kuorittu sipuli ja punajuuret.

3. Kun hiutaleet ovat turvonneet, lisää loput aineet(ketsuppi, sinappi, sipuli, jauheliha, punajuuret, juustoraaste ja mausteet) kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi.

4. Anna taikinan levätä hetki.

5. Muotoile samankokoisiksi pihveiksi ja laita paistumaan n.20-25minuutiksi.

Väriltään näistä ei tullut niin pinkkijä kuin "oikeat". Olivat kuitenkin ihan extra herkullisia ja Teemullekkin maistui, vaikka ois saanu kuulema jättää punajuuret kokonaan pois. Omaan makuun olis saanut olla hieman punajuurisempia, mutta maistui hyvältä nytkin.

Munattomalla taikinalla ei tule kovin kiinteitä pihvejä, pysyi kuitenkin kasassa hyvin. Pitää ens kerralla koikella, että raastaa punajuuret taikinaan, kuutioimisen sijaan.

Kun koiran käyttäytyminen muuttuu

Tehtiin viime viikonloppuna muutama pitempi ulkoilutus lenkki, noin tunnin mittaisia ajaltaa, vaikka matkaa ei kertynyt paljon. Mimi sai mennä edeltä ja tutkia kaiken minkä halusi. Vielä tiistainakin Mimi oli rättiväsynyt ja ajattelin sen johtuvan viikonlopun lenkkeilyistä. Päätettiin Teemun kanssa, että nyt käytetään vain ihan kotipihassa tarpeilla, ja annetaan pienen levätä. Mimi nukkui ja oli rauhallisena monta päivää. Keskiviikkona Mimi oli vieläkin nuuleana, eikä yhtää oma itsensä. Yleensä Mimi leikkii ja riehuu lähes koko ajan, mutta nyt uni maistui, eikä leikitkään jaksanut kiinnostaa entiseen tapaan. Keskiviikkona kiinnitin huomiota myös neidin pissin tekoon. Sekään ei ollut normaalia. Teki ensin ison pissin, sen jälkeen meni useasti "pissausasentoon" ja sai tehtyä muutaman tipan tai ei ollenkaan. Torstaina parinkymmenen minuutin ulkoilu aikana saattoi tehdä jopa kymmenen leikki pissiä. Tiistaista torstaihin, Mimi teki sisälle pissat, vaikka on taas ollut monta viikkoa tekemättä sisälle mitään. Sama meno jatkui ulkona perjantainakin, ja rupesin googlettelemaan oiretta. Pissitulehduksen oireet olivat selvät, ja soitin vielä eläinlääkäriin varmistaakseni asian ja varasin eläinlääkärikäynnin.

Mimin virtsarakko ultrattiin, että virtsakivet voitiin pois sulkea, ja onneksi niitä ei löytynytkään. Mimiltä otettiin myös pissinäyte, jossa pH-arvo oli hieman koholla. Sakkauskoe oli laimea ja vaalea, mutta muuten ei näytteestä sanottu muuta. Maanantaina tulee vielä bakteeriviljelmä, jossa asia varmistuu, mikä on kyseessä. Eläinlääkäristä annettiin kipulääkettä ja antibiootti kuuri, klassisten oireiden perusteella. On kuulema yleistä, että pienillä narttupennuilla tulee pissitulehduksia, joita ei näy sakkauskokeella tai edes viljelyssä. Sanoi, että voi tulla useampikin ennen ensimmäisiä juoksuja, mutta pitäisi loppua siihen. Toivottavasti antibiootti alkaa vaikuttamaan pian ja saadaan meidän virkeä rakkauspakkaus takaisin. Annoin ensimmäiset lääkkeet iltapäivällä, ja illalla Mimi jaksoi jo hienosti juosta pallon perässä ja leikkiä. Iltapissilläkään ei kyykistellyt niin usein, kun vielä aamulla. 

Mimillä oli painoa nyt 4,5kk iässä 3,4kg. Lääkäri kuunteli samalla sydämen, katsoi hampaat ja korvat ja tunnusteli koiran kokonaan, että kaikki muu oli kunnossa. 

Luin netistä, että ruokavalio voi aiheuttaa myös tulehduksia. Vaihdettiin ruoka pari viikkoa sitten marketin ruokaan, kun eläinkaupat olivat sunnuntai iltana kiinni ja mä olin unohtanut nappulat vanhempieni luo. Vaihdetaan ruoka taas eläinkaupan ruokaan, kunhan nuo nappulat loppuvat. Viikon sisään saa varmasti taas laadukkaampaa ruokaa, vaikka yritinkin valita marketista mahdollisimman laadukasta ja ravintorikasta ruokaa. Suurin osa marketti ruuasta sisälsi vain vähän lihaa, ja muuten oli kasvista sun muuta hömppää, jota saa syöttää kilo tolkulla. Saa nähdä, tuleeko sama tulehdus vielä useampaan kertaan ennen juoksuja, toivottavasti ei. 

Mimin kanssa yhteistä eloa on jo melkein kolme kuukautta niin kyllä sen vaan jo nyt huomaa, kun toisella ei ole kaikki kunnossa. Joka päivä kun touhutaan, leikitään ja opetellaan yhdessä asioita, niin oppii huomaamaan mikä on normaalia käyttäytymistä ja mikä ei.

Nyt unten maille ja positiivisesti kohti uutta päivää. Mukavaa viikonloppua!

Päivän viimeiset ajatukset

Joka ilta, kun olen rupeamassa nukkumaan, mummu tulee mieleen. Päivät ovat jo helpompia, enkä ajattele enää joka hetki häntä. Hautajaisiin asti, mummu oli mielessä melkein koko ajan. Oon käyny tänä vuonna varmaan jo jokaisen surun/menetyksen/ikävän muodot. Tuntuu epäreilulta ja väärältä, miksi juuri minun mummoni kuoli ja niin sydämellisen ihmisen täytyi lähteä niin varhain. Tunnen vihaa, miksei kuolemaan johtavaa syytä löytynyt aikaisemmin, vain viikko ennen poismenoa. Toisaalta olen helpottunut, ettei mummun tarvinnut odottaa/tietää, että kuolema tulee pian. Olen kiitollinen siitä, mitä mummu sai aikaan ja siitä, että antoi niin paljon hyvää. Tuntuu sydäntä raastavalta, kun rupeaa soittamaan kuulumisia, mutta tajuaa, ettei se ole enää mahdollista.

Seuraavana päivänä hautajaisita mentiin lähisuvun kanssa syömään mummulaan hautajaisista ylijääneet ruuat, oli outoa, ettei mummu ollut enää hääräämässä keittiössä. Ei sitä voi vieläkään käsittää, että joku niin rakas on pois, ikuisesti. Outoa, kun mummulasta lähtiessä mummu ei soittanut perään ja kysynyt päästiinkö perille ja miten matka meni. Tulevat kerrat mummulassa tulee varmasti olemaan vaikeita.

En tiedä, itkinkö hautajaisia ennen ja itse hautajaisissa niin paljon, ettei itkua enää vain tule, kun mietin mummua. Nyt poismeno on ainoastaan aiheuttanut surullista mieltä ja paljon erilaisia ajatuksia. Ehkä alitajunta on hyväksynyt hautajaisissa heitetyt hyvästit, muttei mieli pysy perässä ja käsittelee samoja aiheita aina vain uudelleen ja uudelleen. Onko ihmismielen niin vaikea päästää irti ja tajuta tapahtumat, vai tapahtuuko se kun asian on käsitellyt kokonaan? Milloin epäreiluista ajatuksista tulee kaipaavia? Milloin joka iltainen ajattelu loppuu ja ikävä helpottaa? Ikävä tuskin helpottaa koskaan, muuttaa varmasti vain muotoaan kaipuuksi. Ehkä saan käsiteltyä tämän surun ajan kanssa. 

Onneksi mummu pysyy aina sydämessä.

Hammas kutinaa

Voihan hampaiden tulo. Mimi on parin viimeisen viikon aikana ruvennut järsimään lattialistojen kulmia ja eteisessä olevan vaatenaulakon muovimattoa, joka on liimattuna siihen. Saatiin ne kuitenkin loppumaan ennenkuin kerkesi kunnolla alkaakkaan. Laitettiin etikkaa ja sen jälkeen neiti kävi vain haistamassa ja lähti pois. 

Mimi huitas ennen nappulat viiteen minuuttiin, mutta tänä aamuna söi reilua yhtä desiä nappuloita puoli tuntia! Silti jäi vielä nappuloita kuppiin. Käytiin sitten välillä pihalla, ja sen jälkeen söi loput nappulat, joita ei paljoa ollutkaan. Uusia hampaita ei vielä näy, eikä tunnu, mutta Mimin ikeniä koskettaessa aristaa hieman. Hampaita kun rupeaa katsomaan, niin lipoo kielellä minkä kerkee ja yrittää päästä tilanteesta pois. Ennen on kyllä sujunut hienosti hampaiden katsominen. Siellä ne vielä kasvaa ja vahvistuu. Odotan kyllä, että hampaat vaihtuvat. Nuo pentu hampaat on niin terävät, että sattuu ihan pirusti, jos puraisee vaikka leikin yhteydessä. Muutaman kerran on haavankin saanut aikaiseksi nuilla hampailla. Puremisen voimaa kuitenkin löytyy, kun on saanut pienestä asti syödä possun nahka luita ja veto leikkejäkin ollaan leikitty.

Me saatiin yläkerran naapurilta kumisia puruleluja, jotka auttavat ikenien kutinaan ja hampaiden irtoamiseen. Siihen en kyllä usko, että lelu auttaisi irrottamaan hampaita sen enempää kuin muutkaan lelut, katsotaan nyt. 

Mimi rupes just nukkumaan, niin pakkaan itelle treenivaatteet ja lähden pikkuhiljaa salille päin. Mukavaa torstaita!

Loma tule jo!

Pari päivää sitten varmistui meidän pääsiäislomareissu, pidän kesälomaa silloin viikon verran. Päästään lappiin! Rakastuin siihen paikkaan jo syksyllä, kun vietettiin siellä viikko. Rakastuin lappiin jo nuorempanakin, kun käytiin Saariselällä laskettelemassa pitkän viikonlopun verran. Mennään ihan pohjosiin, Inarin pohjoispuolelle. Mimi tulee tietysti mukaan, ja toivotaan parasta, että neiti viihtyy hyvin autossa. Täytyy ennen matkaa käyttää koirapuistossa ja ulkoilla pitkiä aikoja, ettei olisi koko matkaa aivan vietereissä. Mimi kyllä tykkää olla autossa, ja nukkuu melkein kaikki matkat. Nyt kuitenkin on ajomatkaa reilu tuhat kilometriä, ja moottorikelkat kärryissä, ei kovin nopeasti sitä matkaa taiteta. Paljon pysähdyksiä ja leluja matkaan niin eiköhän se hyvin suju. Onneks Mimillä ei ole matkapahoinvointia, vaikka yleensä pentukoirilla sitä usein on. 

En malta millään odottaa kahta kuukautta, että päästään ottamaan kunnon irtiotto arjesta ja nauttimaan lomailusta. Nyt on kyllä ihanaa, kun on jotain mitä odottaa. En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen ja ilonen oon, kun päästään reissuun.

En löydä mistään koneen syövereistä syksyisiä lappi kuvia, oon varmaan siirtänyt ne kovalevylle, oisin laittanut tänne vähän syksyistä lappia, teidän ihasteltaviksi.

Mieli kevyeksi ulkoillen

Meidän asuinympäristössä on erittäin paljon upeita lenkkipolkuja. Löytyy mm. kapeita metsäpolkuja, pururata, kävelyteitä hurja määrä ja hiekkateitä. Löytyy nousua, laskua, epätasaista ja tasaista. Kun koira oli mietintä vaiheessa, oli meille ehdottoman tärkeää, että koiralla ja meillä on hyvät ulkoilu mahdollisuudet. Kerrostalo asuminen ei haittaa yhtään mitään, kun heti kotiovesta pääsee luontoa ihastelemaan. Mimi tykkää olla paljon ulkona, joten on kiva, että erilaisia lenkki mahdollisuuksia löytyy. Pääsee neiti harjottelemaan tasapainoaan epätasaisella alustalla ja tunnustelemaan kevään tullessa erilaisia "alustoja", joilla kävellä(siis hiekka, puru, asfaltti mm). Maastosta löytyy tuhansia eri hajuja ja Mimi pääsee halutessaan haistelemaan ne kaikki. Ollaan pystytty käymään jo pitempiä lenkkejä noin tunnin mittaisia, vaikka kilometrejä ei tulekkaan paljoa. Me mennään Mimin tahtisesti lenkit, ja heti kun näyttää, että koira alkaa väsymään, lähdetään kotiin päin. Koiranpentujahan ei saa käyttää alta vuoden iässä pitkillä tai raskailla lenkkeillä, ettei tule kasvuhäiriöitä. Me yleensä päätetään jonkin verran suuntia, minne päin lähdetään, mutta Mimi saa muuten päättää, koska se haistelee ja koska kävelee. Ulkoilun sivussa harjoitellaan ihmisten ja toisten koirien kohtaamisia.

Nyt kun on ollut vaikeaa, ulkoilu on tuonnut elämään piristystä ihan uudella tavalla. Ei sitä ilman koiraa nauttinut niin paljon lenkeistä. On ihanaa seurata, kun Mimi viilettää menemään ja oppii ja tutkii uusia asioita. Voi miten mä rakastankaan tuota karvapalleroa. Ulkoillessa törmää myös usein toisiin koiriin ja omistajiin, joiden kanssa voi mennä yhtä matkaa, jos vain toiset on kärsivällisiä oottamaan Mimiä. Mimi saa samalla koira seuraa ja mä juttu seuraa. Nyt on tullut kaks "uutta kaveria", joiden kanssa nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti, jos satutaan törmäämään ja annetaan koirien leikkiä ja jutellaan siinä samassa. Yhdellä noin mun ikäisellä naisella on kans neljän kuukauden ikäinen koiranpentu ja on hauska seurata miten kumpikin koira kasvaa. Se on kylläkin rottweiler ja jo nyt on huomattavasti koko eroa. Koirat tulevat silti hyvin toimeen. Vähän taas menee aiheen ohi, mutta kun koira asioihin pääsee niin sitä ei vain voi lopettaa!

Viime viikon pikku pakkasessa ja auringon paisteessa oli aivan upeaa olla ulkona. Oon aina tykänny luonnosta, mutta jossain vaiheessa se jäi sivuun. Nyt tuntuu, että se sama luonnosta nauttiminen on tullut takaisin. Mieli virkistyy ja ihana pikku pakkanen tekee hyvää iholle, kun se on hyvin suojattu. Jaksaa paremmin arjen askareet ja työpäivät. Teemu on tehnyt nyt pitkiä työpäiviä kauempana, niin on pakostakin täytynyt kävellä töihin. Vaikka se tuntuu tarpomaan lähtiessä pitkältä matkalta eikä kiinnoistais pätkääkään, mutta vauhtiin päästyään olenkin jo töissä. Oon soittanut monesti nyt pikkusiskolle työmatkoilla, niin menee hetkessä matka.

Suosittelen kaikille vaikkapa vaan korttelin kiertämistä, niin pikku hiljaa sitä tajuaa kuinka tekeekään miele lähteä ulkoilemaan. Toivottavasti nää kurakelit vaihtuu pian pieneen pakkaseen niin pysyy koirakin puhtaana pidempään kuin yhden ulkoilu kerran verran.

Ihanaa, kun kevät tulee ja pääsee seuraamaan kun luonto puhkeaa kukkaan ja mä muuraudun umpeen, kiitos siitepölyn.

Aurinkoisia päiviä!

  /

Helmikuun alkua

Viime syksystä asti oon ottanu koulun alkua, kuin kuuta nousevaa. Vihdoin se päivä koitti, kun koulu alkoi. Mun on tarkotus valmistua tän vuoden loppuun, mutta ensi kevääseen asti on aikaa, jos näyttää etten millään selviä. Toivottavasti joulukuussa/tammikuun alussa juhlitaan mun esimies erikoisammattitutkintoa. Käyn tosiaan tän oppisopimuksella, työn kuva muuttuu jossain välissä koulutusta tukevaksi ja lähiopetus päiviä on noin 15. Paljon tulee etätehtäviä ja verkko-opiskelua. 

Mä jänniti tosi paljon mennä ekana päivänä kouluun, mutta kun lähdin kotoa, tuli vaan odottava ja mukava fiilis. Kysyin koulun pihassa tietä meidän luokkaan, ja hän jolta kysyin oli tulossa samaan ryhmään. Meidän luokka oli jo ensivaikutelmalta tosi mukava ja rento. Päästiin sitten kunnolla tutustumaan toisiin ja oon kyllä positiivisesti yllättynyt kuinka ihania ihmisiä siellä onkaan. Ryhmässä on kaikenikäisiä, eri elämän tilanteissa olevia ja Oli helppo mennä juttelemaan opiskelukavereille. Tauoilla mentiin porukoissa, eikä varmasti kukaan jäänyt yksin, tai tuntenut oloa ulkopuoliseksi. Opettajat oli mukavia ja kannusti meitä opiskelemaan, vaikka helpolla me ei päästäkkään. Rakastan jo nyt tuota koulua, ja mietinkin jo mitä lähtisin seuraavaksi opiskelemaan, hah!

Täytyy vielä kehua meidän ihanaa naapuria, joka huolehti Mimistä mun koulupäivän aikana kun Teemukin oli töissä. Paria kerrosta ylempänä asuaa eläkkeellä oleva, virkeä ja leskeksi kymmenisen vuotta sitten jäänyt rouva koiransa kanssa. Hän sanoi meille, että koiran voi tuoda hoitoon koska vain ja ulkoilutuksetkin onnistuu. Vein sitte avaimen naapurille, ja Mimi sai käydä pihalla ja leikkiä naapurin kanssa, kun me oltiin menossa. Ihanaa, että tänä päivänä on vielä olemassa nuin avuliaita ihmisiä. Aiotaan kyllä jatkossakin hyödyntää "lapsenvahtia". Naapuri rakastaa koiria, ja eläkkeellä ollessa tekemistä ei juurikaan ole. On kuulema piristys, kun saa ulkoiluttaa ja hoitaa Mimiä. Hänen oma koiransa on jo aika vanha, 11vuotias. Ollaan saatu sieltä koiran leluja, joita naapurin koira ei enää käytä. Ollaan usein myös käyty yhdessä koirien kanssa lenkillä. Käytiin pari päivää sitten lenkillä, ja oli kyllä mukavaa, kun koirat saivat temmeltää ja itsellä oli juttu seuraa. 

Blogin hiljaiselo toivottavasti loppuu tähän. Mulla ei ole yksinkertasesti ollut voimia kirjoittaa nyt. Reilu viikko sitten laskettiin mummu haudan lepoon, ja siitä muutama päivä sain kuulla, että mun kaveri on kuollut. Juuri kun olin päässyt "toipumaan" pahimmasta surusta, tulee toinen suru-uutinen. Teini vuosina Markus oli mulle tuki ja turva, ihan niinkuin isoveli. Pystyttiin vuodattaa toisillemme ongelmat ja iloitsemaan ihanista asioista. Hengailtiin usein ja viestiteltiin sitä usemminkin. Markus autto mua elämässä eteenpäin ja koettiin monia asioita yhdessä. Monesti baari-illan jälkeen hän oli se, joka kantoi mut mun kolmannen kerroksen yksiöö, kun itse en jaksanut niitä kivuta. Katsoi perään, että pärjään ja toivotti hyvät yöt. Muutettuani Tampereelle, ei oltu enää niin paljon tekemisissä, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Jään kaipaamaan sinua, lepää rauhassa ystävä. 

Henkisesti tää alkuvuos on syönyt mua paljon, mutta ehkä tää helpottaa, kun aikaa kuluu. Mun positiivisuusvuosi ei oo kovin hääppösesti lähtenyt käyntiin, mutta yritän joka päivä löytää niitä arjen pieniä asioita, jotka auttaa jaksamaan. 

Nikon Coolpix S7000

Meillä oli ollut kameran hankinta ostoslistalla jo ainakin vuoden ajan. Ennen joulua Teemu osti mulle joululahjaksi kameran, jonka sain heti käyttöön. Kriteereinä mulla oli värissä musta ja kameran piti olla pieni kokoinen, että se on helppo napata matkaan. Kerron vähän mun käyttökokemuksia tästä kamerasta, joka on tosiaan Nikon Coolpix S7000.

En ole mikään kameran huippu käyttäjä, mutta harjoittelen koko ajan. Käytän kameraa ihan perus arjessa ja arkisissa tilanteissa. Kuvia otan niin sisällä kuin ulkonakin, luonnon valossa tai ihan vain kattolamppujen valaistuksessa. Nyt kun kameran hankinnasta on jo reilu kuukausi aikaa, on käyttökokemusta kertynyt jonkun verran. Oon ollu tyytyväinen kameraan, eikä meidän käytölle tarvii yhtään "hienompaa" tai laadukkaampaa kameraa. Tällä mennään varmasti monta vuotta eteenpäin. Hintaa oli noin 170e, joten ei kovin iso sijoitus kameraan, joka on meidän käyttöön sopiva. 

Lähikuvista tulee selkeitä, joissa näkyy pienimmätkin yksityiskohdat. Tosin en ole ottanut lähikuvia kuin suht isoista asioista, esimerkiksi kukista. Täytyy testailla vielä pienempien asioiden kuvausta ja katsoa mitä siitä tulee.

Liikkuvaan kuvaan mä tarvitsen salaman, muuten suurin osa kuvista ei mun taidoilla ainakan onnistu.  Muutamia superhyviä salamattomia kuvia olen saanut napattua. Kuvista ei tule liian valottuneita, vaikka ne on otettukin salamalla. Toki joistakin tulee aivan liian valottuneita ja joistakin tosi huonoja, kun valotus osuu vain keskelle kuvaa, muttei reunoille. Postauksen lopussa kuvia epäonnistuneista kuvista. 

Tässä on hyvä zoomi ja kaukaakin saa otettuja tarkkoja, hyvä laatuisia kuvia. 

Kunhan kokemusta tästä tulee lisää, voisin tehdä päivityspostauksen. Ainakin lisää kaukaa otettuja kuvia täytyy ottaa, niitä ei juurikaan ole muutakuin testauksena otettu, ja sitten poistettu. Vertailu kuviakaan ei vielä ole, esimerkiksi zoomaamatta otettu kuva kaukokohteesta ja siitä aina isoimpaan zoomiin. Ensimmäisenä ainut kaukaa otettu kuva, jonka olen säästänyt. 

Nyt vaan ahkerasti perehtymään kameran saloihin ja hyvien kuvin ottoon.

 

Tässä muutama huono otos. Viimeisenä ihan ensimmäinen kuva tällä kameralla.

Mukavaa alkanutta viikkoa!