Viides viikko käynnistyy raksaleskenä. Aika on mennyt yllättävän nopeesti, vaikka tuntuukin ikuisuudelta kun Teemu alotti työmaan kauempana. Aika raskasta pyörittää arkea yksinään, kun toinen lähtee ennen kun oon kerennyt herätä, ja palaa melkein aina kun oon rupeemassa nukkumaan. Suurin osa kotitöistäkin on jäänyt mun vastuulle. Onneks on viikonloput keksitty, vaikka ne ei mulla yleensä vapaana ookkaan. Toisinaan Teemu tulee aikaisemmin töistä, lähtee treeneihin ja tulee väsyneenä ja kiukkuisena takaisin.
Kuukauden aikana toista on oppinut arvostamaan aivan eri tavalla. Vaikka ollaan kiukuteltu ja väitelty pienistä asioista välillä, ollaan myös huomioita toisia pienillä teoilla. Ne asiat muuttuvat isoiksi teoiksi, kun toisen kiitoksen tai piristävän whatsupp viestin saa. Olen tehnyt monesti Teemulle aamupalaleipiä tai eväsleipiä illalla valmiiksi huomiselle, että Teemu sais nukkua hieman pidempään aamulla. Teemu taas on vuorostaan käyttänyt Mimin aamulla pihalla, että mun ei tarviis nousta/herätä kesken unien.
Ne yhteiset hetket tuntuu paljon arvokkaammilta. Ollaan syvennytty meidän suhteessa. Oon kyllä onnellinen, että työmaa kauempana on kohta ohitse, ja voidaan jatkaa normaali arkea, mutta olen myös onnellinen miten silmiä avaavaa tää elämän jakso on ollut.
Teemun kuvia ette tule täällä näkemään, koska herra ei halua kuviaan tänne(ainakaan vielä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti