Meidän asuinympäristössä on erittäin paljon upeita lenkkipolkuja. Löytyy mm. kapeita metsäpolkuja, pururata, kävelyteitä hurja määrä ja hiekkateitä. Löytyy nousua, laskua, epätasaista ja tasaista. Kun koira oli mietintä vaiheessa, oli meille ehdottoman tärkeää, että koiralla ja meillä on hyvät ulkoilu mahdollisuudet. Kerrostalo asuminen ei haittaa yhtään mitään, kun heti kotiovesta pääsee luontoa ihastelemaan. Mimi tykkää olla paljon ulkona, joten on kiva, että erilaisia lenkki mahdollisuuksia löytyy. Pääsee neiti harjottelemaan tasapainoaan epätasaisella alustalla ja tunnustelemaan kevään tullessa erilaisia "alustoja", joilla kävellä(siis hiekka, puru, asfaltti mm). Maastosta löytyy tuhansia eri hajuja ja Mimi pääsee halutessaan haistelemaan ne kaikki. Ollaan pystytty käymään jo pitempiä lenkkejä noin tunnin mittaisia, vaikka kilometrejä ei tulekkaan paljoa. Me mennään Mimin tahtisesti lenkit, ja heti kun näyttää, että koira alkaa väsymään, lähdetään kotiin päin. Koiranpentujahan ei saa käyttää alta vuoden iässä pitkillä tai raskailla lenkkeillä, ettei tule kasvuhäiriöitä. Me yleensä päätetään jonkin verran suuntia, minne päin lähdetään, mutta Mimi saa muuten päättää, koska se haistelee ja koska kävelee. Ulkoilun sivussa harjoitellaan ihmisten ja toisten koirien kohtaamisia.
Nyt kun on ollut vaikeaa, ulkoilu on tuonnut elämään piristystä ihan uudella tavalla. Ei sitä ilman koiraa nauttinut niin paljon lenkeistä. On ihanaa seurata, kun Mimi viilettää menemään ja oppii ja tutkii uusia asioita. Voi miten mä rakastankaan tuota karvapalleroa. Ulkoillessa törmää myös usein toisiin koiriin ja omistajiin, joiden kanssa voi mennä yhtä matkaa, jos vain toiset on kärsivällisiä oottamaan Mimiä. Mimi saa samalla koira seuraa ja mä juttu seuraa. Nyt on tullut kaks "uutta kaveria", joiden kanssa nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti, jos satutaan törmäämään ja annetaan koirien leikkiä ja jutellaan siinä samassa. Yhdellä noin mun ikäisellä naisella on kans neljän kuukauden ikäinen koiranpentu ja on hauska seurata miten kumpikin koira kasvaa. Se on kylläkin rottweiler ja jo nyt on huomattavasti koko eroa. Koirat tulevat silti hyvin toimeen. Vähän taas menee aiheen ohi, mutta kun koira asioihin pääsee niin sitä ei vain voi lopettaa!
Viime viikon pikku pakkasessa ja auringon paisteessa oli aivan upeaa olla ulkona. Oon aina tykänny luonnosta, mutta jossain vaiheessa se jäi sivuun. Nyt tuntuu, että se sama luonnosta nauttiminen on tullut takaisin. Mieli virkistyy ja ihana pikku pakkanen tekee hyvää iholle, kun se on hyvin suojattu. Jaksaa paremmin arjen askareet ja työpäivät. Teemu on tehnyt nyt pitkiä työpäiviä kauempana, niin on pakostakin täytynyt kävellä töihin. Vaikka se tuntuu tarpomaan lähtiessä pitkältä matkalta eikä kiinnoistais pätkääkään, mutta vauhtiin päästyään olenkin jo töissä. Oon soittanut monesti nyt pikkusiskolle työmatkoilla, niin menee hetkessä matka.
Suosittelen kaikille vaikkapa vaan korttelin kiertämistä, niin pikku hiljaa sitä tajuaa kuinka tekeekään miele lähteä ulkoilemaan. Toivottavasti nää kurakelit vaihtuu pian pieneen pakkaseen niin pysyy koirakin puhtaana pidempään kuin yhden ulkoilu kerran verran.
Ihanaa, kun kevät tulee ja pääsee seuraamaan kun luonto puhkeaa kukkaan ja mä muuraudun umpeen, kiitos siitepölyn.
Aurinkoisia päiviä!
/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti