Kylmien päivien pikainen lämmittäjä keitto

Tässä tulee nyt mun lempparikeiton ohjetta. Meillä syödään keittoja oikeastaan vaan syksyisin/talvisin. Ekan kerran tein Teemulle keitto ruokaa, kun oltiin tunnettu reilu kaks vuotta, hah. En tykkää mistään perinteisistä keitoista, esim. hernekeitto, makkarakeitto ja lihakeitto on ihan nounou, enkä oo varmaan ikinä ees tehnyt niitä. Tän keiton oon "kehitellyt" TÄMÄN KALTAISESTA reseptistä.

Kylmien päivien pikaiseen lämmittäjä keittoon tarvitset:

400g jauhelijaa

10-15perunaa pilkottuna

250g keittojuureksia(tai pilko itse mieleisiäsi kasviksia)

2dl ruokakermaa

paketti koskenlaskijaa(voi olla perinteinen, voimakas tai viherpippuri)

mausteita: suolaa, viherpippuria, lihaliemikuutio, ruohosipulia tai persiljaa ja hyppysellinen sokeria

1. Paista jauheliha ja valuta ylimääräinen rasva halutessasi pois. 

2. Lisää perunat, ja vettä siten, että ne juuri ja juuri peittyvät.

3. Lämmitä kerma ja koskenlaskija miedolla lämmöllä siten, että koskenlaskija sulaa kokonaan.

4. Lisää sulatettu koskenlaskijakermaseos ja keittojuurekset kattilaan. Perunoiden ei tarvitse olla tässä vaiheessa vielä kypsiä, kypsyvät ja maustuvat hyvin myös koskenlaskijakermaseoksen kanssa. HUOM. Jos käytät itse pilkottuja kasviksia, lisää ne keittoon niiden keittoajan mukaan.

5. Lisää mausteet ja lihaliemikuutio. Viherpippuri on tässä se avain ainesosa, joten sitä saa laittaa ihan runsaasti.

6. Maista, ja mausta tarvittaessa, tarjoile vaikkapa leivän kera.

 

Aikaa tähän keittoon menee noin tunti. Siitäkin vain aktiivista aikaa on jauhelihan paistaminen, ja ainesosien lisääminen. Ja tietysti katsominen koskenlaskijakermaseoksen perään, ettei pala pohjaan. Tätä keittoo voisin syödä aina, niin hyvää se on. 

Aiotteko kokeilla keittoa vai oletteko jo kokeilleet samankaltaista reseptiä?

Blogi 1vuotta!

Vuoden päivät olen kirjoitellut mielessä pyöriviä asioita, kertonut Mimin kehityksestä ja jakanut ruokareseptejä. Kirjoittaminen on ollut epäsäännöllistä, ja olenkin kirjoitellut vain silloin, kun on ollut aikaa ja innostusta. Tällä tavalla aion jatkaa, mulle mieleisellä tavalla. Mä haluan kirjoittaa mun lukijoille ihan tavallisesta arjesta, tavallisen naisen mietteistä ja jakaa mun intohimoa, eli kokkausta. Haluan jakaa asioita Mimin elämästä ja koulutuksesta. Rupesin kirjoittamaan blogia, koska mun on helpompi purkaa tunteita ja ajatuksia kirjoittamalla, kuin esimerkiksi puhumalla. Ne ketkä on ollut mun kanssa tekemisissä, sanotaanko vaikka viis vuotta, pitää mua puheliaana, mutta ne ketkä on tullut kuvioihin viiden vuoden jälkeen, tuntee mut enemmän hiljaisena ja omissa oloissa viihtyvänä. Enää en oo se valokeilassa oleva tai sinne pyrkivä, vaan tykkään enemmän seurata asioita sivusta. Ehkä se on vaan sitä aikuistumista. En kirjoita kiiltokuvamaista arkea, koska se ei ole mulle sitä normaalia elämää. Kuvat eivät oo mitään priimaa kamaa, mut mulle täysin kelpaavia puhelin ototksia.

Tää vuosi on ollut ihan mahtava, mutta samalla raskas. Ensin saatiin Mimi kotiin, josta seurasi välitön rakkaus koiraa kohtaa. Samaan aikaan harjoiteltiin ulos tarpeiden tekemistä, joka oli todella väsyttävää alkuun, mutta erittäin palkitsevaa. Alkuvuodesta alkoi koulu, joka toi omat haasteet arkeen ja vei paljon vapaa-aikaa. Loppu talvesta syöpä vei mummon pilven reunalle, ja se suru, minkä kuolema sai aikaan, kulkee edelleenkin mukana, muuttaen muotoaan jatkuvasti. Keväällä aloitin päätyön ja koulun ohessa kosmetiikan edustajana. Kesän alkuun asti koulutehtävät haukkasi arjesta ison osan. Kesä oli hieman keveämpää arkea. Syksyllä koulu jatkui ja meillä oli paljon synttäreitä. Nyt olenkin sitten paininut taas koulutehtävien kanssa ja loppu rutistus on menossa, vielä noin kolme kuukautta niin saan paperit kouraan. Siinäpä vuosi tiivistettynä ja mulle suurimpina asioina.

Kirjoitin aluksi todella paljon meille silloin tulevasta koiranpennusta. Mimi mullisti meidän elämän, ja halusin ikuistaa Mimin ensihetkiä tekstein ja kuvin. Jaoin tekstejäni koiraryhmiin, ja sain todella paljon vertaistukea esimerkiksi viimeisimmistä postauksista, joissa kerroin Mimin juoksuista TEKSTIIN TÄSTÄ ja levottomuudesta, ja siitä, voiko toista koiraa rakastaa yhtä paljon, kuin ensimmäistä TEKSTIIN TÄSTÄ. On ihanaa huomata, kuinka paljon mielessä pyörineet asiat, ovat olleet muidenkin mietteissä. 

Top5 tekstit vuoden ajalta:

1. Kun koiran käyttäytyminen muuttuu

2. Koirakuumeilua

3. Allergiaystävällinen koira ja kuulumiset

4. Herkullinen tomaattisalsa

5. Broileri-vuohenjuusto-quesadillat

Haluaisinkin nyt kysyä teiltä rakkaat lukijat, millaisia toivepostauksia haluaisitte, että kirjoitan! Valitsen toiveista ne itseäni kiinnostavat, ja joista mulla on jotain kerrottavaa. Ihanaa torstaita teille!

Koirakuumeilua

Ihan JÄR-KYT-TÄ-VÄ koirakuume. Oon laittanut yhdelle kasvattajallekkin jo viestiä koiranpennusta, joita siis ei vielä oo syntynyt, saatikka sitte oo vielä siitetty. Mitään varauksia ei olla vielä tehty, mutta seuraavana viikonloppuna meen moikkaamaan kasvattajaa koiranäyttelyyn, jotka on sopivasti Tampereella. Koirakuume on kestänyt jo ainakin sen puolivuotta, joten aika tuntui jotenkin oikealta ruveta vähän katselemaan kasvattajia. Ehkä tulevalle(mä sanon aina ehkä tulevalle, mut Teemun mielestä se on jo tulevalle, koska tuntee mut, hah!) koiranpennulle ollaan mietitty jo nimi valmiiksi kesän lopussa. Katselin eilen vielä koirien nimi listoja läpi, ja mun mielestä Tryffeli ois ihana nimi koiralle, mut Teemu ei lämmennyt sille. Ei kuulema passaa Mimin kanssa yhteen. Mut ihan super suloinen nimi ois. Tryffelii, tuu tänne, Tryffeli, istu. Mut joo, tosiaan katselin vain nimiä, koska nimi on tulevalle koiralle jo päätetty ajat sitten.

Rakastan Mimiä ihan valtavasti. Jossain aivojen sopukoista mulle tulee välillä olo, että pystynkö rakastamaan toista koiraa yhtä paljon, kuin tätä ensimmäistä. Entä jos mulle ei kehitykkään pennun kanssa samanlaista suhdetta kuin mulla on Mimin kanssa. Oon jostain lukenut, että joku on lapsien kanssa paininut saman asian kanssa, kuin mitä minä nyt mietin toisen koiran kohdalla. Stressaanko vaan turhaan ja kaikki menee lopulta omalla painollaan mahtavasti? 

Ollaan mietitty paljon asiaa myös Mimin kannalta. Mimi on nyt reilun vuoden, eli jos vaikka vuodenkin päästä ottaisimme toisen koiran, ei ikäero olisi heillä suuri. Näin miten Mimi tykkäsi, kun pääsi toisen koiran kanssa viettämään paljon aikaa. Se 1,5viikkoa porukoilla, toisen samanrotuisen koiran kanssa avasi vielä enemmän mun silmiä. Mimi nauttii suunnattomasti toisen koiran seurasta, vaikkakaan ei tykkää huomiotaan hirveästi jakaa. Loppu lomasta mustasukkasuus ja omistushaluisuus katosi Mimistä, joten kun pentu tulisi taloon, se veisi hetkeksi Mimin epämukavuus alueelle, mutta tasoittuisi sitten, toivottavasti. 

Vaikka uusi pentu veisi paljon aikaa, ei Mimin huomioiminen saisi jäädä vähemmälle. Onneksi meitä on taloudessa kaksi, jotka koirista huolehtii. Pennun kanssa olisi alkuun ihan eri jutut, kuin Mimin kanssa, mm. jatkuva ulkona käyttäminen, uuden opettelu. Mimin kanssa taas voitasiin jatkaa pitkiä tutkimusmatka lenkkejä kaksin sillä välin, kun pentu opettelisi yksinoloa. Sitten esimerkiksi ruuan antamisen ja leikkimiset voitaisiin hoitaa yhtä aikaa kummankin kanssa. Silloin saataisiin aika täydellinen balanssi siinä, että kummankin kanssa vietetään aikaa yksin, ja yhdessä. 

Me ei siis vielä tiedetä, koska me hommataan koira, tai mistä kennelistä. Voi olla, että vasta vuoden päästä tai voi olla, että kun mun koulu loppuu. Halutaan varmistua siitä, että saadaan taas yhtä ihana(t) kasvattajat, mitä meillä nyt on. 

Kunnon haaveilu postaus tuli kyllä nyt. Onko muilla ollut mietteitä toisen koiran ottamisesta, ja siitä, pystyykö toista rakastamaan yhtä paljon kuin edellistä?

Hermoromahduksen partaalla

Mulla ja Teemulla kiehuu. Mimi hormoni huuruissa koettelee meidän hermoja ja kärsivällisyyttä ihan urakalla. Tän tekstin siis aloitin viikko sitten kirjoittamaan, mutta Mimi vaati taas pihalla käyttöä, joten se jäi kesken.
Rauha talossa. Nyt on siis kaikki ok. Mimillä alkoi toiset juoksut, ja oli aivan sekaisin vajaan viikon. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut. Mun ja Teemun hermoromahdus aikana, Mimi vinkui, oli levoton ja vaati pihalle 30minuutin-tunnin välein(pois lukien yöt), joten vajaan viikon kotona oli melko hulabaloo käynnissä. Tällä hetkellä Mimi on jo rauhallisempi. Annetaan neidin olla melko vapaasti, ei siis pyydetä tekemään kaikkea, mitä ennen on pitänyt tehdä. Esim. lenkkeillessä ei nyt harjoitella ohituksia, pysähtelyjä jne. Mimi on nyt tosi hienosti ohitellut ihmisiä, mutta koirat on edelleen se harmaita hiuksia tuottava ohitus. Sekin onnistuu pääsääntöisesti hyvin, mutta välillä Mimi toden teolla haluaisi nuuskimaan ja leikkimään toisen koiran kanssa. Ollaan se nyt sallittu, ja menty Mimin ehdoilla.

Tänään Mimi sai tehosterokotteen ja otetaan ilta iisisti. Mimi antoi eläinlääkärin tehdä hienosti työnsä, vain hampaiden katsominen tuotti hieman vaikeuksia. Mimillä on ollut jo reilun kuukauden päivät yksi etuhammas erivärinen kuin muut. Tänään kuitenkin selvisi, että luultavasti Mimi on sen kolauttanut johonkin, ja hampaan sisälle on tullut verenpurkauma, joka on värjännyt hampaan. Hampaissa ei ollut hammaskiveä, ja eläinlääkäri kehotti jatkamaan samalla linjalla. Pyrin pesemään Mimin hampaat kerran viikkoon, mutta nyt aion ryhdistäytyä siinä. Lisäksi annetaan Mimille säännöllisesti dentastixejä ja oikeita luita. Aamuruuan sekaan laitetaan PlaqueOff:ia, joka estää plakin muodostumista, poistaa hammaskiveä, edistää ienterveyttä ja ehkäisee pahanhajuista hengitystä. Eläinlääkärin käyntikertomuksessa ei ollut muita mainintoja, kuin tuo hammas, muuten oli kaikki ok. Seuraavan kerran rokote tarvitaan vasta kolmen vuoden kuluttua. Juteltiin eläinlääkärin kanssa myös Mimin silmien vuotamisesta, mutta eläinlääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi mitään toimenpiteitä, koska silmät ei punoittaneet. Sanoin sille myös raakaruokinta kokeilusta, ja tiettyjen ruoka-aineiden pois jätöstä, ja siitä, kuinka niillä ei ole ollut vaikutusta vuotoon. Joten näillä mennään. Se on edelleenkin vain kosmeettinen vaiva, joka ei estä koiran elämää millään tavalla. 

Eilen trimmailin saksilla Mimin loppuun, koska viimeksi se jäi kesken. Mimillä ei ollut mielenkiintoa enää seistä tönöttää, joten katsoin parhaaksi jatkaa ensi kerralla. Ja tosiaan, eilen siis otin saksilla jalat ja kyljet. Toiselle puolelle kylkeä tuli pieni epätasaisuus, mutta muuten onnistui erittäin hyvin. Mimi malttoi seistä paikoillaan ja saatiin nopsasti valmiiksi turkki. Ennen Mimiä en oo trimmaillu saksilla, enkä koneella ketään koiraa, joten opettelua tämä tosiaan vaatii. Omasta mielestä oon kehittynyt huimasti siitä, kun Mimin ollessa pentu, leikkasin sille monta kertaa vahingossa pikkutytön otsatukalta näyttävän pään. No, harjoitus tekee mestarin. Seuraavaksi hankinta listalla onkin ihan kunnolliset sakset. Tällä hetkellä käytössä ihan halppikset, joten tulee tarpeeseen uusia tylsät ja lyhyt teräiset sakset. Lopussa on ennen ja jälkeen kuvat, tosin puhelimella otetut. Pidettiin ennen trimmausta Mimin päässä ponnaria, ettei karvat tulleet silmien eteen.

Tämmöstä täällä tällä kertaa. Mimi on kyllä ihan maailman rakkain! Mulla on ihan järkyttävä koirakuume, ja voisinkin avautua siitä hieman ensi postauksessa!

 

Rentoutumista kotikonnuilla

Olin 1,5viikkoa lomailemassa vanhemmillani ja siskon luona Mimin kanssa kaksin. Oli kyllä todella rentouttava loma. Mulla ei varmaan ikinä ennen oo ollut nuin huoletonta ja kiireetöntä lomaa. Oli ihanaa ladata akkuja koulun viimeiseen rutistukseen. Teen vielä koulun edistymisestä erillisen postauksen! Takaisin loman kerrontaan, eli mentiin ekaks Teemun iskän kyydillä Kiuruvedelle. Mentiin mun pikkusiskon luo ja Mimi sai leikkiä siellä lähes koko loman ajan Milan kanssa. Mila on kans bichon, joten ne tuli edelleenkin tosi hyvin juttuun. Koko ajan ne touhus ja leikki keskenään. Oli ihanaa, kun Mimiä sai pitää irti pihalla ja se sai juoksennella sydämensä kyllyydestä. Kävin isovanhempien luona muutamia kertoja ja ukkia moikkaamassa hoitokodissa. Myös mummun haudalle vein muutaman kerran kynttilän hämärällä.

Oon innostunut siivouksesta ja tavara määrän karsimisesta, ja sainkin mun kaks siskoa ja vanhemmat tekemään samoin. Oon niin kyllästynyt siihen, että tavaraa on liikaa ja siitä liiasta tavara määrästä kämppä menee helpommin sotkuun, ja samoja turhia tavaroita tulee siirreltyä aina paikasta toiseen. Tää on aika hämmentävää, koska pienenä maksoin kuukausirahasta pikkusiskolle, että hän siivoais mun huoneen, kun en itse jaksanut, hah! Mut nyt on ihanaa kun koti kiiltää ja on kunnossa. Nautin aika paljon siivoamisesta, tosi rentouttavaa. On kiva, kun työn jäljen näkee heti, se tuo energiaa.

Mitään aikatauluja en halunnut lomalle suunnitella, joten meni päivä kerrallaan fiiliksen mukaan. Ainoat pakolliset mitä olin luvannut tehdä, oli viettää kummitytön kanssa leffailtaa. Katsottiin Frozenin huurteinen seikkaulu syöden poppareita ja karkkia. Oli ihanaa napata tyttö kainaloon ja höpötellä samalla. Kyllä sitä vaan ikävä tulee, kun on niin paljon välimatkaa. Leffaillan lopuksi luettiin vielä iltasatu ja sain peitellä ja toivotella hyvät yöt. Ihania pieniä asioita, joita varmasti kummatkin muistellaan pitkään, tai ainakin minä, koska hän on niin rakas mulle. Oon onnellinen, kun saan olla nuin ihanan tytön kummi ja tärkeä tukihenkilö hänen elämässään.
Trimmasin Mimin taas pitkästä aikaa. Turkki oli kasvanut tosi pitkäksi, näkyy ekassa kuvassa. Toisissa kuvissa Mimi on trimmattu. Vielä pitää ensi pesu kerralla siistiä koiraa, koska Mimillä ei enää riittänyt mielenkiinto seistä, niin jouduin keskeyttämään trimmauksen. Tassut ja mahan alta otetaan sitten tällä viikolla vielä ylimääräset karvat pois. Tultiin Mimin kanssa kotiin junalla, ja Mimi oli tosi hienosti ja nätisti koko viiden tunnin junamatkan ajan. Istui ja nukkui sylissä rauhallisesti, aivan kuin kokenut konkari. Vähän meinas hepulia Mimillä pukata, kun Jyväskylästä kyytiin nousi viisi muuta koiraa, mutta rauhoittui vartissa ja jatkoi unia.
Kaikki kuvat on puhelimella otettuja, koska en vain yksinkertaisesti "kerennyt" tai "jaksanut" ottaa kuvia kameralla. Kun saavuimme kotiin, niin Mimi etsi Teemua ja vinku, että missä se iskä oikein on. Teemu oli silloin treeneissä, joten Mimi odotti ulko-oven edessä siihen asti, kunnes mä painuin pehkuihin. Viimesessä kuvassa Mimi on aivan väsynyt reissusta ja makoilee meidän sängyllä tyytyväisenä.
Tulipas aika sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti saatte selvää. Ihanaa keskiviikkoa!

 

Teemun yllätyssynttärit!

Reilu kolme viikkoa sitten Lauantaina Teemu oli tyytyväisenä lähdössä hotelliin, leffaan ja syömään mun kanssa. Oltiin päätetty jo aikaisemmin, että juhlitaan kummankin synttäreitä kahden kesken. Samaan aikaan, kun sitä suunniteltiin, mä yksin suunnittelin Teemulle super yllätystä. Vietettiin viime vuonna yhteissynttärit ja tuparit meillä kotona ja baarissa, joten mä sain sillon kivat synttärit. Nyt oli Teemun vuoro saada sellaiset.

Mä hommasin Teemun kaverit kasaan, vuokrasin paljun, hommasin ruuat ja valmistelin mökin juhlakuntoon. Kerkesin suunnitella näitä synttäreitä yli kaksi kuukautta, joten oli vaikeeta pitää yllätystä salassa. Viimeiset kaksi viikkoa ennen synttäreitä, sain pidätellä itseäni ihan kunnolla. Kaksi viikkoa ennen synttäreitä kaikki alkoi tuntumaan yhä todellisemmalta. Oli kaupassa käyntiä, ruokien hommaamista ja kaikkea pientä viime hetken tekemistä.

Perjantaina saatiin palju paikoilleen, ja vein mökille kaiken tarvittavan. Mun kaveri tuli auttamaan mua järjestelemissä (vaikka todellisuudessa mökki oli ihan tiptop, joten meillä ei tarvinnut, kun roudata kamat sinne). 

Viimein koitti sitten se lauantai, joilloin juhlat oli. Yritin viivytellä Teemua kaikin mahdollisin keinoin, että viedään Mimi vasta illemmalla yökylään. Onnistuinkin ihan hyvin siinä, tuon jääräpään kanssa, heh. Vihdoin sit startattiin kotipihassa auto, ja mun kädet rupes tärisemään ihan hulluna! Mua jännitti ihan sikana. Tunti ennen juhlia mä hajosin, ja kerroin Teemulle että ei meille oo mitään hotellia varattuna, et mennään mökille. Teemu ei kylläkään uskonut vielä siinä vaiheessa, että mentäis mökille. Kun lähdettiin takaisin "keskustaan", lähdettiinkin mökille päin, eikä tuo ukko vieläkään tienyt mitä oli luvassa. 

Saavuttiin mökin pihaan, ja Teemu bongasi tuttuja autoja. Siitä meidän juhlat sit alkoi. Olin niin onnellinen, että mulla oli mahdollisuus järkätä Teemulle synttärit, ja että juhlista tuli ikimuistoiset. Teemulla ei kuulema ikinä oo ollut aikuisiällä kunnon synttärikemuja, joten sekin on nyt korkattu.

Palju meille tuli TÄÄLTÄ, ja meille tuotiin palju mökille, ja haettiin myös pois. Joten itse ei tarvinnut muuta, kuin varata palju, täyttää, tyhjentää ja maksaa tietysti. Suosittelen ihan 5/5 tätä vuokrausfirmaa. Palju oli siisti ja puhdas niin ulkoa, kuin sisältäkin. Ja sinne tosiaan mahtui kerralla paljon porukkaa paljuilemaan. Meillä oli tuo 8-10hengen, mutta parhaillaan meillä oli siellä 12henkilöä kerralla. 

Mökillä oli rentoa hengailua, ruokaa, juomaa, paljuilua, saunomista ja tietovisa Teemusta. Kyselin tekemistä synttäreille eräästä facebookin ryhmästä, jossa ehdotettiin tietovisaa päivän sankarista, joten keksin itse siihen kysymykset. Mikään ryhmistä ei saanut kaikkea oikein, mutta visan tarkoitus oli tutustuttaa vieraat toisiinsa, ja luoda mukava ilmapiiri heti juhlien alkuun. Mulla oli kamerakin mukana mökillä, mutta arvatkaapa kerkesinkö ottaa kuvia, no en. Oli kerta kaikkiaan ihan huiput juhlat(vaikka itse sanonkin, hah!), ettei siinä kerennyt mitään kameroita miettimään. Mulla alkoi pari päivää ennen juhlia loma, joten oli ihanaa itsekkin rentoutua ja viettää samalla loman alottajaisia. Juhlista on tullut paljon kehuja, ja oon ottanut ne ilomielin vastaan. Teemu oli vielä viikko juhlien jälkeenkin ihan pyörryksissä ja ihmetteli, miten ihmeessä sain noin paljon porukkaa kasaan ja yksi tuli jopa Kajaanista asti.

Tärkein ja odotetuin asia, jonka halusin kuulla juhlista, oli Teemun kiitos. Ja sainkin sen muutama tunti juhlien alkamisesta pusun kera.

Onnea vielä mun rakkaalle, jolla on tänään oikee synttäripäivä!

Annoin Teemulle vielä tänään kortin lahjaksi, juhlien lisäksi. Tein tän suurimmaks osaks valmiiseen pohjaan, jonka löysin netistä. 

"Ahaa on vuosipäivä! Mulla ei muisti pätkis ja tämä päivä unohtus. Oot mulle kuin aarre arkku, vaikka välillä ootkin aikamoinen Puuha Pete. Joskus väsyneenä oot kuin angre birds, mutta yleensä leijona, englanniksi lion ja oikein bueno. Marssit vähän Mimin kanssa, mutta tykkään paljon <3 <3 <3 Tässä sulle muutama kolikko, koska vanhat autot ei oo sun juttu. Tuplasti pusuja."

Täällä ollaan!

Huh, nyt tulee ihan pikapika postaus vaan. Mulla oli kahden viikon loma, ja tänään palasin takaisin töihin. Paljon on postausideoita, jotka kirjoittelen heti, kun aika antaa periksi! Meille kuuluu hyvää. Mimillä alkoi toiset juoksut, ja naapurin koira on aivan kiinni koko ajan, jos törmätään, heh. Mulle ja Teemulle kuuluu samaa vanhaa, eli hyvää. Sain palautettua lomalla kaksi isoa koulutehtävää, ja vielä on viisi tälle vuotta tekemättä. Voiton puolella ollaan jo koulun kanssa ja oon niin onnellinen! Huomenna on Pyhäinpäivä ja meillä on tarkoitus käydä ainakin haudoilla. Palailen viimeistään sunnuntaina pidemmän postauksen kera!