Vuoden päivät olen kirjoitellut mielessä pyöriviä asioita, kertonut Mimin kehityksestä ja jakanut ruokareseptejä. Kirjoittaminen on ollut epäsäännöllistä, ja olenkin kirjoitellut vain silloin, kun on ollut aikaa ja innostusta. Tällä tavalla aion jatkaa, mulle mieleisellä tavalla. Mä haluan kirjoittaa mun lukijoille ihan tavallisesta arjesta, tavallisen naisen mietteistä ja jakaa mun intohimoa, eli kokkausta. Haluan jakaa asioita Mimin elämästä ja koulutuksesta. Rupesin kirjoittamaan blogia, koska mun on helpompi purkaa tunteita ja ajatuksia kirjoittamalla, kuin esimerkiksi puhumalla. Ne ketkä on ollut mun kanssa tekemisissä, sanotaanko vaikka viis vuotta, pitää mua puheliaana, mutta ne ketkä on tullut kuvioihin viiden vuoden jälkeen, tuntee mut enemmän hiljaisena ja omissa oloissa viihtyvänä. Enää en oo se valokeilassa oleva tai sinne pyrkivä, vaan tykkään enemmän seurata asioita sivusta. Ehkä se on vaan sitä aikuistumista. En kirjoita kiiltokuvamaista arkea, koska se ei ole mulle sitä normaalia elämää. Kuvat eivät oo mitään priimaa kamaa, mut mulle täysin kelpaavia puhelin ototksia.
Tää vuosi on ollut ihan mahtava, mutta samalla raskas. Ensin saatiin Mimi kotiin, josta seurasi välitön rakkaus koiraa kohtaa. Samaan aikaan harjoiteltiin ulos tarpeiden tekemistä, joka oli todella väsyttävää alkuun, mutta erittäin palkitsevaa. Alkuvuodesta alkoi koulu, joka toi omat haasteet arkeen ja vei paljon vapaa-aikaa. Loppu talvesta syöpä vei mummon pilven reunalle, ja se suru, minkä kuolema sai aikaan, kulkee edelleenkin mukana, muuttaen muotoaan jatkuvasti. Keväällä aloitin päätyön ja koulun ohessa kosmetiikan edustajana. Kesän alkuun asti koulutehtävät haukkasi arjesta ison osan. Kesä oli hieman keveämpää arkea. Syksyllä koulu jatkui ja meillä oli paljon synttäreitä. Nyt olenkin sitten paininut taas koulutehtävien kanssa ja loppu rutistus on menossa, vielä noin kolme kuukautta niin saan paperit kouraan. Siinäpä vuosi tiivistettynä ja mulle suurimpina asioina.
Kirjoitin aluksi todella paljon meille silloin tulevasta koiranpennusta. Mimi mullisti meidän elämän, ja halusin ikuistaa Mimin ensihetkiä tekstein ja kuvin. Jaoin tekstejäni koiraryhmiin, ja sain todella paljon vertaistukea esimerkiksi viimeisimmistä postauksista, joissa kerroin Mimin juoksuista TEKSTIIN TÄSTÄ ja levottomuudesta, ja siitä, voiko toista koiraa rakastaa yhtä paljon, kuin ensimmäistä TEKSTIIN TÄSTÄ. On ihanaa huomata, kuinka paljon mielessä pyörineet asiat, ovat olleet muidenkin mietteissä.
Top5 tekstit vuoden ajalta:
Haluaisinkin nyt kysyä teiltä rakkaat lukijat, millaisia toivepostauksia haluaisitte, että kirjoitan! Valitsen toiveista ne itseäni kiinnostavat, ja joista mulla on jotain kerrottavaa. Ihanaa torstaita teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti