Voihan flunssa

Täällä ollaan kipeenä oltu lauantaista asti, tai siis minä vaan. Teemu on onneks säästynyt flunssalta. Mun tauti ei ota helpottuakseen, vaikka kuumetta ei maanantain jälkeen oo ollukkaan. Menin eilen kuitenkin kouluun, kun tiistai-iltana oli jo virkeämpi olo. Toivottavasti ei tule jälkitauteja yhtä tiuhaan tahtiin kuin viime syksynä. Reissuun ja kesälomaan on enää alta kolme viikkoa ja olis ikävää olla reissun päällä esim.yskässä. Teemu on hoitanut koiran lenkkeilytykset ja naapurin rouva on myös käyttänyt Mimiä pihalla/lenkillä, jos Teemulla on ollut pitkiä päiviä. Mulla ei meinaa henki kulkea ja kunto loppuu muutaman sadan metrin jälkeen. Mutta nyt meen kuuman kupin ääreen(taas) ja taltuttamaan tätä virusta pois musta.

Kuva on vanha, laitoin nyt vaan jonkun koristamaan tekstiä ja se sattui ensimmäisenä tulemaan vastaan. Palailen mahdollisimman pian!

Kolmiolääkkeen tuoma väsymys

On kyllä ihme lääkettä tuo sirdalud. Pahin selkäjumi on helpottanut, mutta kipua on vielä jonkun verran. Olen venytellyt selkää nyt joka päivä ja ottanut kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Väsymys, mitä mulle tulee tuosta sirdaludista on ihan järkyttävää. Lääkkeen oton jälkeen, selkäranka rupeaa tuntumaan lämpimältä, josta sitten laajenee koko selkään. Kun lääke on vaikuttanut koko selän alueella, tuntuu kuin selkää ei olisi ollenkaan. Olo on tosi hassu, ihan kuin olisi muutaman alkoholipitoisen juoman nauttinut. En uskalla nostaa enää Mimiä vaikutuksen aikana, kun olen meinannut jo muutaman kerran pudottaa sen. Matalalta tosin, kun on tullut sängyn viereen halutakseen sänkyyn. Käytin tiistaina Mimin pihalla lääkkeen ottamisen jälkeen, eikä siitä oikeen tullut mitään kun väsymys iski, enkä jaksanut oikein liikkua. Sain onneks käytettyä koiran tuossa meidän pihassa, mutta pitempi lenkki ei olisi tullut kuuloonkaan.

Tunnin päästä suunnilleen alkaa armoton väsymys lääkkeen ottamisen jälkeen. Mä en itsekkään aina tiedä, missä vaiheessa oon nukahtanut. Oon pystynyt helposti nukkumaan päikkäreitä neljä tuntia, käynyt hereillä ja jatkanut taas. Oon myös puhunut sekavia ennen ja jälkeen nukahtamisen. Teemu mulle sanokin, että mitä oikeen höpötät, kun heräsin unilta ja juteltiin hetki. Tänään en uskalla enää ottaa niitä, että pääsen huomenna töihin. Mulla tää väsymys vaikuttaa pitkään, eilen illalla otettu lääke vaikutti vielä aamulla. Mun piti alottaa koulutehtävien tekokin, mutta enpä ole jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Onneks on ollut lääkkeestä myös hyötyä, eikä vaan sivuvaikutuksia. 

Nyt käyttämään koira pikku lenkillä, tuossa ihanassa auringon paisteessa. Toivottavasti se myös piristää muakin, koska vielä on vähän töttöröö ja voimaton olo. 

Luulin miltä se tuntuu

Voihan selkäkipu. Luulin, että tiedän miltä lihaskipu tuntuu. Selän lihaskipu on erilaista, entä esimerkiksi jalkojen tai käsien lihaskipu. Mä vielä oon sanonu, ettei se lihaksissa oo vaan jossain muualla. Parempi näin, ettei mitään vakavampaa, koska selkä on kuitenkin tosi isossa roolissa kehossa. Yleensä vaikkapa jaloissa, lihasärky tuntuu kyllä koko ajan, mutta tietyissä liikkeissä se voimistuu. Tää selkäkipu tuntuu myös koko ajan, muttei voimistu samalla tavalla eri liikkeissä. Kipu on ollut laajaa, ja se on levinnyt nopeasti. 

Kävin siellä hieronnassa perjantaina ja olen venytellyt vaikka kuinka paljon, niin sunnuntaina selkä tuli taas kipeeks ja maanantaina kipu oli mahdoton. Sain onneks äkkiä lääkäri ajan, ja tänä aamuna sain syyks selän lihasjumin. Sain tulehduskipulääkettä ja lihasten rentouttajaa. Toivottavasti selkä tulee kuntoo mahdollisimman pian. Ekaa kertaa mulla on selkä kipeenä, vaikka mun ammatissa selkävaivat on yleisiä. Pyrin aina välttämään selällä nostamista, vaikka sitäkin tapahtuu joskus.

Tänään oli myös silmälääkäri ja jes, en tarvii laseja! Tänään on tapahtunut myös eräs toinen kiva asia, josta oon innoissani, mutta siitä lisää myöhemmin! Nyt pienet päiväunet, niin selviän vihdoin sinne kirjastoon, kun eilen siitä ei olis tullut mitään. Mukavaa tiistaita!

Viikko kuvina

Alku viikolla täytyi Mimi pestä kaksi kertaa. Lumien sulaessa koira on ihan kurassa. Ei pelkkä pesu riitä, vaan fööniä on aina käytettävä. Muutamana kertana selvittiin pelkällä tassupesulla ja föönillä, kun tajusin laittaa puvun päälle. Teemulta saatuja kukkia, jotka koristaa osittain edelleen kotia. Sydän sipsi, ihanaa. Muistelin myös edesmenneitä mun ensimmäisiä lemmikkejä, hamstereita. Ruskea Iivari ja mustavalkoinen Ilona. Ilonan kuolemasta tuli täyteen tällä viikolla kolme vuotta, ja Iivarin muistaakseni reilun vuoden pidempään. 

Koulua, johon jo melkein olin pettynyt, kun ensimmäiset kolme koulupäivää sisälsi vain mulle turhaa höpinää, ja josta tiedän aikalailla kaikki. Vihdoin saatiin tehtäviä ja niitä rupean työstämään heti huomenna, kun pääsen töistä kirjastoon etsimään materiaalia. Ensimmäisen tehtävän palautus on kuukauden kuluttua, ja toisen puolitoista kuukautta. Tehtävät on laajoja, ja toisen tehtävän toteutus menee varmasti alkukesälle, mutta pohja ja suunnitelma on oltava valmiina. Käytiin läpi työhyvinvointia, joka kiinnostaa mua tosi paljon ja monimuotoista johtamista. 

Mulla oli miesmuistiin perjantai ja lauantai vapaata ilman suunnitelmia. Yleensä ne on pitänyt ottaa vapaaksi ja ohjelmaa on ollut paljon, esim. hautajaiset. Nyt nautin vain ilman mitään suunnitelmia ja se oli rentouttavaa. Sain tehdä mitä halusin ja milloin halusin. Perjantaina tosiaan kävin siellä hieronnassa ja shoppailemassa. Illalla kävin naapurin kanssa lenkillä ja menin viettämään sinne myös tyttöjen iltaa, Teemun ollessa pelaamassa. Katsottiin telkkaria, syötiin ja juotiin. Naapuri, josta olen aikaisemminkin maininnut on eläkkeellä ja hän kuuntelutti vinyylilevyjä ja höpistiin niitä näitä. Hän kovasti kiitteli illasta. Tuli ihan mummula mieleen, jotenkin samanlainen tunnelma ja niin rentoa. Sen jälkeen menin aikaisin nukkumaan.

Lauantaina ulkoiltiin, siivottiin kevyesti ja pyykättiin paljon Teemun kanssa. Illalla tuli katsottua telkkari pitkästä aikaa ja nostalgiaa loi bumtsibum. Se oli aikoinaan meidän perheen yhteinen hetki, jolloin kaikilla oli nokka kohti telkkaria ja kupissa jäätelöä, joka lauantai-ilta. 

Kiitos tsempeistä, joita sain viime postaukseen liittyen! Niistä tuli tosi hyvä mieli ja tahto löytää se oma kultainen keskitie ruokailun suhteen. Mukavaa sunnuntaita tyypit!

Kova kolaus mielelle

Tänä vuonna oon keskittynyt positiivisiin asioihin, ja tehnyt asioita, jotka tuo mulle aidosti iloa ja hyvää oloa. Aloitin maanantaina ruokavalion, jossa noudatin aikalailla gramman tarkkuudella eri raaka-aineiden syömistä. Sallituista ruuista sai monta erilaista ruoka kokonaisuutta, jotka oli maistuvia. Mun jatkuva turvotus helpotti jo heti toisena päivänä ja päivät oli virkeämpiä aamulenkkien ansiosta. Kolmantena päivänä alkoi kaikki *ituttamaan ja ärsyttämään. Kiukuttelin, mieli oli maassa eikä mikään oikein kiinnostanut. Ajattelin sen olevan vain huono päivä. Väärässä olin. Perjantaina olin hajoamispisteessä, vaikka otin aikaa ihan vain itselleni. Kävin hieronnassa, joka oli ihan taivaallinen ja reilun viikon kestänyt selkäkipu helpotti. Shoppailin ihan vain itseni kanssa, luksusta. Heti kotiin päästyä alkoi taas armoton huono olo henkisesti.

Mun oli lopetattava ruokavalion noudatus viidentenä päivänä. En vain pystynyt enää. Mielummin urheilen enemmän, entä luovun jostain, mistä aidosti välitän ja nautin. Ruoka on mulle tärkeä ja iso osa elämää, oonhan mä luonut työuranikin ruuan ympärille. Aion kuitenkin osittain jatkaa ruokavaliota ja ottaa sieltä tärppejä mun arkeen. Yksi mullistava ainesosa jää ehdottamasti mun rahkan sekaan, soijalesitiinirae. Kannattaa googlettaa sen terveyshyötyjä.

Kuukaus ei olisi ollut pitkä aika, mutta miksi haluasin kiduttaa itseäni asialla, joka vaikuttaa mun mielialaan noin valtavasti, etten voi enää hyvin? Kuunnelkaa itseänne aidosti ja rehellisesti, oppikaan tuntemaan itsenne. Tehkää asioita mistä nautitte ja unohtakaa kaikki ne jotka ei tuo teille hyvää oloa. 

Olen kerennyt tutustumaan itseeni jo 22,5vuotta ja alan pikkuhiljaa tajuamaan, mikä on mulle hyväksi, mistä tulen iloiseksi ja mikä alkaa viemään pohjalle. En ole pettynyt itseeni, vaikkei tämä tehostartti onnistunutkaan. Mielestäni on tärkeämpää kuunnella itseään, kuin mennä suunnitelmien mukaan. Jos joku ei onnistu, niin se ei onnistu. 

Kuukauden tehostartti

Reipasta tiistaita! Eilen alkoi kuukauden kestävä tehostartti painonpudotukseen. Lähdetään kuukauden päästä sinne lappiin, ja ois niin ihanaa saada vanhat toppahousut mahtumaan jalkaan, ettei tarvitsisi ostaa uusia. Tarkoituksena on pudottaa se 10kg, niinkuin aikaisemminkin olen sanonut. Vaa'alla en ole käynyt, enkä tule käymäänkään kuin vasta kuukauden päästä, ja sitten kesäkuun alussa, kun toi -10kg tavoite loppuu. 

Kuukaudeksi on ruokavalio suunniteltuna, joka sisältää paljon kasviksia, rahkaa ja puhtaita raaka-aineita. Viitenä aamuna viikossa ois puolen tunnin lenkki ennen aamupalaa. Oon aika innoissani tästä, varsinkin kun työkaveri tuli messiin. Saa samalla vertaistukea ja intoa kun toinen käy samaa asiaa läpi. Nyt on tiet ollu jo aika hyvin sulaneet, ainakin päivisin, että oon uskaltanut jo hölkätä/juosta pieniä pätkiä kerrallaan.

Viime viikkoisen jalkahieronnan jälkeen mun jalat on toiminut paremmin kuin pitkään aikaan, lenkeillä ei satu enää heti muutaman sadan metrin jälkeen. Lenkkeilystä on tullut enenmmän nautinnollisempaa kuin aikaisemmin. Jalat meni aivan jumii ja siitä alkoi kipu, jolloin piti höllätä, että pääsi eteenpäin. Kun jalat on "parantuneet" niin selkä meni sitten ihan jumiin, on ollut nyt noin viikon verran. Välillä vihloo, välillä on taas niin jumissa, ettei uskokkaan. Teemu sitä jo hierokin vähän, mutta ei tuntunut auttavan mitään. Jospa saisin senkin nyt jumista pois niin kaikki olisi mahtavasti. 

Mitään valtavia mielitekoja ei ole ollut, onneksi. Alku vaikuttaa ainakin hyvältä, toinen päivä menossa ja kumpanakin päivänä lenkki heitetty ennen aamiaista. Ruoka on ollut hyvää, täyttävää ja säännöllisin ajoin on tullut syötyä nyt. Kätevää, kun on valmiiksi gramman tarkalleen ruokavaihtoehtoja mitä täytyy syödä. Muuten en oikein perusta mistää dieetistä tai ruokien punnitsemisista, mutta kuukausi menee nopeasti ja auttaa varmasti hienosti alkuun. Turvotus on alkanut jo nyt lähtemään, sitä kun on ollut mulla ihan jatkuvasti. Aamulla herätessä turvotus on pois, mutta heti ensimmäisen suupalan/kulauksen jälkeen se alko ennen välittömästi. Ja tosiaan toinen aamu, eikä tänään turvota niin paljon kuin yleensä. Mutta nyt pakkaan salikamat ja lähden treenaamaan! 

Tulossa mukava viikonloppu

Tällä kertaa kuvat on Mimin "vauva"ajalta. Mimi on jo iso tyttö. Meille sisälle ei ole tehnyt tarpeita enää pitkään aikaan, mutta kun ollaan oltu kylässä uudessa paikassa, on sattunut muutama vahinko. En voi ymmärtää, missä välissä reilun kilon kokoisesta uudesta perheenjäsenestä tuli yli kolme kiloinen. Aika on mennyt hurjaa vauhtia ja Mimi on jo reilu viisi kuukautta. Kolme ihanaa ja samalla niin nopeaa kuukautta mennyt yhdessä silmänräpäyksessä. Alun vähä uniset yöt on vain sumeana mielessä ja olisin jo valmis hommaamaan toisen koiran, mutta ehkä sitten muutaman vuoden päästä.

Viikonloppu kuluu töiden merkeissä, mutta myös laatu aikana mun perheen kanssa. Tää päivä on tuntunut aivan perjantailta. Suunnitelmissa on ainakin hoploppia siskon tyttöjen kanssa ja shoppailua. Ehkä muutama viinilasillinenkin tulee siskon kanssa juotua. Teemulla on huomenna kauden viimeinen peli ja työmaakin loppui sopivasta kauempaa, eli normi arki tulee meidän taloon, jes.

Naistenpäivänä Teemu toi mulle kukkia, niinkuin viime vuonnakin. Mimi sai herkkupussin, koska Teemu halus muistaa myös meidän perheen toista naispuolista. Niin ihana ja rakas mies mulla. Mimi oli onnellinen uusista herkuista ja mä kukista, jotka kaunistaa nyt meidän olohuonetta.

Tervetuloa maaliskuu

Maaliskuu on otettu vastaan Mimin liikkuvilla hampailla, ihanalla kevät säällä ja uusilla suunnitelmilla. Mimiltä on irronnut paria hammasta lukuun ottamatta kaikki muut paitsi kulmahapaat. Ala kulmurit liikkuu jo, mutta ylhäältä ei. Ollaan ulkoiltu aika paljon, kun aurinko on paistanut niin ihanasti. Eilen taas alkoi satamaan lunta, ja tajusin kuinka suuri merkitys sillä auringolla on minuun. Vaikka rakastan talvea, niin kyllä nuo ensimmäiset auringon säteet on ihania, varsinkin kun ei vielä siitepölyä ole!

Maanantaina on tarkoitus aloittaa aluksi kuukauden kestävä ruokavalio liikunnan lisäksi. Lähdetään sitten sinne reissuun ja katson jatkanko sen jälkeen. Mulla on tarkat määrät paljonko ja mitä saa syödä. Ehkä pääsen eroon myös sokerikoukusta, joka on viime viikkoina nostanut taas päätään enemmän. Veikkaan kyllä, että tuo sokerin tarve tuli vain siitä, että mulla oli pitkä työputki ja kaikki aikasia aamuja ja jostain oli saatava energiaa.

Teemulla on ollut nyt viikon verran lyhyviä päiviä, kun kausi on aikalailla paketissa. Treenejä ei oo ollu, vaan enemmänkin hölliä, jos on mennyt paikalle. Ollaan vietetty aikaa yhdessä ja se on tehnyt molemmille tosi hyvää.

Kävin eilen ekaa kertaa hieronnassa ja se tuli tarpeeseen. Täytyy varata uusi aika, että jalat rupee toimimaan taas kunnolla. Hierojan mukaan mun jalat oli nilkoista lonkankoukistajiin tosi kireenä, eikä ihmekkään. Vähänkin kun nopeampaa kävelee niin jalat lyö lukkoon ja tulee kauhee kipu. Eikä juoksu askeleet sen helpommilta tunnu. Vaikka venyttelen vähintään joka toinen päivä ja rullailen silloin tällöin, en tajua miten ne voi olla niin jumissa. Ehkä tää tästä vielä.

Nyt syömään ja ulkoilemaan Mimin kanssa. Mukavaa keskiviikkoa!