Puolivalmiit paprika-pepperonipasteijat

Tässäpä ois helppo ja nopea suolainen ohje, paprika-pepperonipasteijat! Kun ruvettiin tapailemaan Teemun kanssa, tein yleensä näitä iltapalaksi. Teemu rakastui näihin täysin ja sen jälkeen näitä on saanut vähän väliä tehdä. Ei mitään terveellistä, mutta erittäin maistuvia. Meidän lemppariksi on tullut juurikin tämä paprika-pepperoni täytteellä oleva versio. Olen tehnyt myös eri täytteillä olevia, mutta pepperoni vain iskee eniten maultaan näissä. Näiden hinta on noin 8-12e/20kpl, riippuen käyttääkö lehti- vai torttutaikinaa teossa. Käytän yleensä talvisin torttutaikinaa, koska se on edullisempaa ja muina vuoden aikoina lehtitaikinaa, koska sitä on ympäri vuoden saatavilla. Toki joissakin kaupoissa on muulloinkin kuin talvella myynnissä torttutaikinaa, mutta ei kaikissa kaupoissa. Maku asiahan tämäkin on kumman valitsee, mutta meille maistuu kummatkin versiot.

Paprika-pepperonipasteijat, n.40min, 20kpl

Torttu- tai lehtitaikinaa 1kg

Pepperonia paketillinen (130g)

Paprika

Ruohosipuli tuorejuustoa 200g

1. Ota levyt sulamaan huoneenlämpöön ja laita uuni kuumenemaan 225℃.

2. Pilko paprika ja pepperonit pieniksi kuutioiksi. Sekoita tuorejuuston joukkoon.

3. Puolita sulaneet levyt ja venytä käsin tai kaulimella isommaksi.

4. Laita täytettä noin ruokalusikallinen levylle. Taita kolmioksi ja paina sormilla reunat kiinni. Asettele leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja laita uuniin 12-15minuutiksi, tai kunnes ovat kauniin ruskeita pinnasta.

 Nää on ihan tosi helppo tehdä. Kaksikymmentä kappaletta voi kuulostaa paljolta(kahden hengen talouteen), mutta nää on niin herkkuja, että menee hetkessä. Kehuja on sadellut pasteijoille paljon, jos on tehnyt vieraille kahvipöytään tarjottavaksi. Mulle on tullut näistä joskus muutama tilauskin, kun ovat olleet niin herkullisia! 

Tällä viikolla blogiin ilmestyy ainakin Mimin koulutuksesta ja siitä mitä se jo osaa, uuden kameran käyttökokemuksia ja perus kuulumiset! Keskiviikkona on ensimmäinen koulupäivä vähän meinaa jännittää! 

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Bolognesevuoka

Kokeilin instagramista löytämääni herkullista ohjetta. Aika paljon tulee katsottua sieltä inspiraatioita resepteihin ja ajattelinkin nyt alkaa kokeilemaan mieluisia. En tiedä ruuan oikeaa nimeä, mutta nimesin sen bolognesevuoaksi. Video, mistä ohjeen bongasin, käytti eri reseptiikkaa, mutta tyyli ja pääraaka-aineet ovat samoja. 

Bolognesevuoka, n.60min 

Isoa putkipastaa 500g

Jauhelihaa 400g

Sipuli

Pari valkosipulinkynttä

Tomaattimurskaa 750g(esim. Dolmio bolognese family size)

Mozzarellaa yksi-kaksi pussillista (200g)

Suolaa, mustapippuria, persiljaa

1. Laita pastat kiehuvaan suola veteen, katso aika pussista ja vähennä siitä pari minuuttia, etteivät meni liian pehmeiksi. Laita uuni kuumenemaan 250℃.

2. Pilko sipuli ja valkosipulit. Ruskista jauhelihan kanssa.

3. Voitele irtopohjavuoan reunat ja laita pohjalle vielä leivinpaperi, ettei pääse varmasti valumaan kastike pois.

4. Lisää ruskistuneen jauhelihasipulin joukkoon tomaattimurska ja mausteita oman maun mukaan. Jätä maustumaan pienelle lämmölle ja tarkista maku. Maustetta saa olla reilusti, koska pasta imee itseensä vielä reippaasti ainakin suolaa.

5. Huuhtele pasta kylmällä vedellä, Pidä irtopohjavuoan toista reunaa hieman ylempänä niin pastat on helpompi laittaa. Laita pastaputket vuokaan.

6. Kun kastike on valmista, laita pastojen päälle kastike ja kastikkeen päälle mozzarellat.

7. Laita uuniin n.15minuutiksi tai kunnes pinta on saanut väriä.

8.Koristele persiljalla.

Tykkään bolognese/pasta ruuista paljon, ja tää oli aivan taivaallista! Käytin 24cm irtopohjavuokaa, johon riitti just tuo 500g pussi pastaa. Ohje oli helppo, eikä aikaakaan mennyt paljoa. Hintaa ruualle tuli n.8e, joten oli edullinen määräänsä nähden. Tästä riittää varmasti ainakin kolmeksi päiväksi ruokaa, meidän kahden hengen talouteen. Tästä saa kätevästi myös maidottoman, jättämällä mozzarellan pois, lihattoman vaihtamalla jauhelihan soijarouheeseen tai härkikseen ja gluteenittoman gluteenittomalla pastalla.

Huomenna tulee  helppojen suolaisten pasteijoiden ohje, joka on yks mun lemppari suolanen resepti.

Testatkaa ihmeessä ja laittakaa kommenttia tulemaan mitä piditte!

Viimeinen penturokotus

Mimillä oli maanantaina 16viikon eläinlääkäri käynti. Siellä annettiin nelosrokotteen tehoste, ja rabiesrokote. Painoa oli tullut 700grammaa, eli 2.8kiloa painoi nyt. Oli sopivan kokoinen ja kaikki oli hyvin. Antoi hampaatkin katsoo hienosti! Siellä katsottiin myös silmät, korvat, ruumiinrakennetta, että kaikki ok ja lääkäri kuunteli sydänäänet. Seuraava rokote onkin vasta vuoden iässä. 

Mimi nauttii käydä pesulla, olla ulkoilla ja vingutella leluja. Mimi tykkää koulutushetkistä, leikkimisestä ja muista koirista. Mimi ei tykkää naaman föönauksesta eikä korvakarvojen nyppimisestä. Muuten föönaus sujuu erittäin hienosti ja malttaa olla paikoillaa, paitsi naaman kohdalla. Silloin Mimistä tulee hulivili eikä pysy paikoillaan ja joka yrittää päästä pois puhalluksesta. Korvakarvatkin saa aluksi nypittyä hyvin, mutta kun syvällä olevia nyppii, ei neiti meinaa pysyä paikoillaan. Kynsien leikkauksessakaan ei tarvitse enää antaa joka kynnen jälkeen namua, eikä mua pelota enää leikata niitä. Lisää kynsi episodista täältä.

Me ollaan saatu kyllä maailman ihanin ja meille sopivin pentu. 

Mimin silmävuoto on vähentynyt siitä mitä se oli, mutta karvat on edelleen tummat. Puhdistetaan niitä usein. Kunhan päästää penturuuasta aikuisten ruokaan, niin täytyy kokeilla jotain uutta ruokaa, ja katsoa auttaako ruuan vaihto tai vähentääkö se vuotoa. Mua itseä ei haittaa vuoto, muutakuin kuvien kannalta. Kuvissa näkyy niin selvästi, jos on juuri valunut ja märkä silmän alus.

Seuraavat hankinnat Mimille on talvipuku lappia varten(jos saan vapaata töistä), flexi, trimmauskone ja turkinkuivain. Saatiin pentupaketissa hihna, mutta nyt kun Mimi osaa jo mennä narussa useimmiten hyvin, voidaan hommata pidempi ja kätevämpi talutin. Oon trimmannut Mimin kerran siskon trimmerillä, ja viikon päästä uudestaan sillä niin ei ole vielä ollut tarvetta omalle. Turkinkuivaimena oon käyttänyt mun fööniä, kun tuo koira ei tosiaan vielä kovin iso oo, mutta nyt kun rupee kasvaa ihan urakalla, niin on ehdoton ostaa hyvä kuivain. Ja ollaan luultavasti lähdössä lappiin kevään aikana ja siellä tulee oltua paljon pihalle, niin täytyy katsoa joku sopiva paksumpi puku niin tarkenee olla sit pihalla hyvin. 

Nyt koettelee

Mulla alko eilen oireilee vähän pilkottava viisaudenhammas, ja pääsinkin heti särkypäivystykseen. Antibiootit viikoks, ja hammastaskun putsaus. Oli kuulema ihme, kun ei aikasemmin ollut oirellu, vaikka kuulema aika pahana oli. Kun se putsattiin, niin tuli aika paljon verta mädän jälkeen, joka ei ole normaalia, tai niin ainakin hammaslääkäri sano. Onneks särky on jo helpottanut tänään. Mulla on muutaman viikon päästä sitte ihan tarkastusaika, niin saa samalla kattoo ton viisurin kohtalon, että poistetaanko se piakkoin vai vasta myöhemmin. 

Tänään sit Teemu lähti aikasemmin töistä, kun joku puunoksa oli menny silmään. Vein sen työterveyteen ja haava oli tullu sarveiskalvoon. Antibiioottivoidetta sit Teemullekkin kuuri. Hauska oli käydä apteekissa, kun joutu taluttaa ukkelia, ku ei kärsiny pitämään silmiä auki.

Onneks Mimi on ollut terveenä ja virkeenä. Jospa tää tammikuu on vaan tämmönen, niin pääsee sit loppu vuoden helpommalla ilman vastoinkäymisiä. Vaikka eipä meidän pikku perheessä oo ikinä päässy helpolla. Millon mitäki jommalla kummalla ollu ja muutaman kuukauden välein yleensä jommalla kummalla antibiootti menossa.

Kuvat on kännykkä kuvia, parin viikon ajalta.

Kummatkin rakkaat on vedelly nyt tossa vieressä päikkäreitä tovin aikaa, joten ehkä otan itekkin pienet unet. Hauskaa viikonloppua!

Suruaika

Viime viikolla sain kuulla, että mummullani on vain vähän elinaikaa jäljellä. Loppu viikko meni kuin sumussa, nukuin melkein kaksi päivää putkeen, kun en vain kyennyt nousemaan sängystä. Vaikka mummu oli ollut huonompana koko syksyn, tuli tieto saattohoidon aloittamisesta täysin puskista. Onneksi sain mahdollisuuden hyvästellä mummuni. Sain sanoa, että hän on rakas, paras mummu(tietysti toinen mummu myös) ja kiittää häntä. Vain yksi asia jäi harmittamaan. Mummu luki aina meille lapsenlapsille iltasadun pienenä, kun olimme siellä yötä. Oisin halunnut kuulla ne kaksi satua vielä kerran, ja kirjoittaa ne ylös, että olisi sitten pystynyt omille lapsille lukemaan niitä. Jos siis joskus sattuu siunaantumaan semmoisia. Täytyy kysyä, muistaako ukkini niitä satuja, että sais ne ylös.

Oon miettinyt nyt paljon kuoleman jälkeistä elämää, vanhuutta ja surua. Mulla on omat näkemykset mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, enkä pelkää sitä. En haluaisi ajautua siihen tilanteeseen, että joutuisin vanhainkotiin moneksi vuodeksi, tai vuodepotilaaksi tai että en itse tajuaisi/voisi päättää omista asioistani. Sitä ei pysty tietämään, mitä vanhuus mulle sitten aikanaan tarkoittaa ja tokihan mun mielipide asiaan voi muuttua vuosien varrella, kun ikää tulee lisää.

Mummu oli mun ensimmäisen tosi läheinen, joka kuoli. Isomummot on molemmat kuolleet, mutta niiden kanssa olin pari kertaa vuodessa tekemisissä, joten ei ne niin läheisiksi tulleet, vaikka rakkaita olivatkin. Mummun kanssa soiteltiin melkein joka viikko, viimeisen melkein kahden vuoden aikana nähtiin noin viisi kertaa vuodessa ja sitä ennen asuttiin melkein naapureina ja nähtiin monta kertaa viikossa. Saan olla onnellinen, että sain elää yli 22vuotta kaikkien neljän isovanhempani ympäröimänä. 

Mietin, että kirjoittaisin muistopuheen hautajaisiin. Mietin myös, miten pystyn puhumaan, kun kuitenkin itkua tulee kuin Niagaran putouksista. Pikkuhiljaa on alkanut helpottamaan suurin suru, kun tietää, että mummulla on nyt hyvä olla ilman kipuja. Suru saa olla läsnä elämässä, mutta suru ei saa viedä koko elämää. 

Tämmöistä täällä meillä nyt. Mimi on onneksi niin eloisa tapaus, että päivät tuntuvat jo paljon helpommilta, kun sen kanssa touhuaa. Tiedän myös, että mummu halusi, että olen onnellinen, vaikka nyt surun määrä onkin valtava.

 Kuva täältä.

Miten sisäsiisteyskoulutus etenee?

Mimi ei ole vielä sisäsiisti. Me ei olla pidetty paperia lattialla, jonne koira voi tehdä tarpeensa, vaan ollaan käytetty ahkerasti ulkona koiraa. Mimi tajuaa jo, minne pitää tehdä tarpeet, mutta tekee silti välillä sisälle. Tämä tapahtuu edelleenkin aina silloin, kun meillä on kavereita käymässä tai ne ovat juuri lähteneet. Vaikka käytämme ulkona, niin silti se onnistuu pissimään sisälle. Teemun töiden aloitus sekoitti meidän koulutusta osaltaan, koska Mimi joutui jäämään pidemmiksi ajoiksi yksin, eikä joku ollut viemässä sitä pihalle. Eiköhän Mimi kuitenkin opi vielä jossain vaiheessa.

Yksin ollessaan ei ole tehnyt sisälle, tai sit Mimi osaa peitää jälkensä hyvin. Tää on pientä viilausta vaille paketissa, luulisin että ennen kevään tulemista ollaan jo siinä vaiheessa, että voi puhua jo vähän sisäsiististä koirasta.

Ensi viikolla Mimillä on tehosterokote ja eläinlääkäri tarkistaa ainakin hampaat vielä, jospa nyt antais hampaat kunnolla tarkistaa, ollaan harjoteltu sitä ihan urakalla. Viimeksi kaikki oli hyvin, viime kerran rokotteesta lisää tästä. 

Palailen loppuviikosta vielä ainakin reseptin ja kuulumisten kera. Mukavaa keskiviikkoa!

Valopallot osa kaks ja kuulumisia

Ekat valopallot ei onnistunut, niinkuin olin suunnitellut. Suuntasin ostamaan uutta lankaa, ja nyt tuli nappi valinta. Nää toiset pallot onnistu ekalla kerralla. Nyt tuli niin vahvoja ja pieniä reikiä, että niihin sai tukevasti ledit paikoilleen, ilman että ne irtoaa siirtäessä palloja. Melkein kun kaupasta ostetut, jee! Näitä on tosi helppo tehdä, vie aktiivista aikaa vain muutaman tunnin ja suht edullisia. Liima näihin maksoi noin 10e/litra, josta ei todellakaan ole tarvinnut kaikkea käyttää. Aiemmat langat 1,5e/rula ja uudet langat maksoi 3.5e/rulla ja varmasti löytyy edullisemminkin, jos vain viitsii vähän kierrellä ja etsiä. Vesi-ilmapallot oli pari euroa 50kpl paketista. Muut tarvikkeet löytyy varmasti suurimmasta osasta kodista eli paperia/muovipusseja alustaksi, vanha kippo, johon tehdä vesi liimaseos ja mullakin käytössä ollut kuivausteline, johon pallot sai kuivumaan. Vesi-ilmapallot on aika vaikeita puhaltaa, joten yleensä niissä tulee mukana pieni pumppu. Mun ostamassa pussissa ei ollut, niin käytin jumppa pallon pumppua niihin. Edellisiin valopalloihin pääset TÄSTÄ. 

Mua on purassut nyt ihan tosissaan treenikärpänen. Vaikka yks kerta, niistä kolmesta aiotusta sali kerrasta ei toteutunutkaan, joka treeni kerran jälkeen oli ihan supermahtava olo, Tällä viikolla pitää käydä se viime viikon rästi käynti, eikä haittaa kyllä yhtään! Kävin myös lenkillä muutamaan kertaan ja jumppasin kotona. Joulun ja uudenvuoden herkuttelun jälkeen oli aika vaikeeta saada motivaatioo, mut onneks se löyty. Keksin viime viikon alussa tekosyitä itselleni ihan urakalla, miksi ei tarvitsisi lähteä vielä salille. Oli liikaa pakkasta, en raski jättää Mimiä yksin, en kerkeä ennen töitä jne. Torstai-iltana karu totuus tuli jostain aivojen sopukoista ja tajusin, että huijaan vaan itteeni, Pakkanen on asennekysymys. Vaikka mä yleensä meen bussilla salille, ja välillä joutuu hetken odottamaan sitä, voi silti tulla kotiin, että jäätyy matkalla. Pukee vaan tarpeeks päälle, that's it. Mimin jättäminen kotiin on tuntunut nyt tosi rankalta, kun mulla ei oo ollu niin paljoo töitä ja oon saanu olla kirpun kanssa kotona. Pitäähän sen nyt jossain vaiheessa olla yksin useempiakin tunteja, niin miks se ei muutamaa tuntia pärjäis kun on ennenkin pärjännyt. Ennen töitä treenaaminen onnistuu, kun nousee tarpeeks ajoissa ja ajoittaa muutenkin aikataulun niille päivälle, kun on paljon hommaa. 

Musta tuntuu ja se kyllä näkyykin, että oon huijannut nyt ihan tarpeeks itteeni, ja on aika ottaa 110%

 niskasta kiinni. Aion panostaa omaan hyvinvointiin kaikilla osa-alueilla ja kuunnella enemmän itteeni. Sainkin tänään varattua jo hammaslääkäri ajan, joka mun on pitänyt tehä jo pidemmän aikaa, heh. Mun perusluonne on ollut niin pitkälle, kun muistan liian epäitsekäs, oon siis huomioinnu muita enemmän kun itteeni. Muiden tarpeet ja ehkä vähä miellyttäminenki on ollu mulle se ykkönen suurimmaks osaks. Oon siis rehellisesti ottaen siirtänyt nukkumaan menoa tai jättänyt treenin väliin vaan sen takia, että kaveri kaipaa vaan seuraa, Tai mennyt töihin, vaikka ois ollu omia miellekkäitä ja sovittuja menoja. Aion tänä vuonna olla röyhkeesti itsekäs ja antaa itselle aikaa, ystävällisyyttä unohtamatta.

Mites muut, onko tekosyyt tuttuja? Mihin aiotte kiinnittää huomiota tänä vuonna omassa hyvinvoinnissa? Mukavaa keskiviikkoa!

Ajatuksia tältä päivältä

Mulla on ollu jo pari viikkoo tosi seesteinen olo, asiat tuntuu rullaavan itsekseen ja mieli on positiivinen 99% vuorokaudesta. Tuntuu ku leijuis pilvissä, jotenki tosi kevyt olo henkisesti. Vaikka välillä väsyttää liian lyhyiden unien takia, auto temppuilee ja kaikki ei mee niinkuin haluisin, oon silti tosi levollisella mielellä. Tää vuos on alkanu hyvin. 

Tänään koin hetkellisen paska mutsi fiiliksen, kun leikkasin Mimin kynsiä. Nykyään Mimi on ollut rauhallinen kynsiä leikatessa (ja muutenkin käsitellessä). Tänään melkein viimeisen kynnen kohdalla, Mimi liikahti ja leikkasin kynnen liian lyhyeksi. En paljoa, vain sen verran että Mimi vinkaisi, ja kynnen päässä näkyi verta. Annoin Mimin olla vähän aikaa rauhassa ja annoin sille herkkuja. Sen jälkeen antoi kuitenkin loput kynnet leikata kiltisti ja sai lisäksi joka kynnen jälkeen herkun. Ei sille traumoja näyttänyt jäävän, mutta silti tuntui, että epäonnistuin. Mulle viimeset kynnet tuntu vaikeilta ja oisin voinu lopettaa leikkaamisen siihen liian lyhyeen kynteen, mutten lopettanut. Olo oli pois viimeisen kynnen jälkeen. Onnistuin kuitenkin jatkamaan, enkä jättänyt koiralle pysyvää traumaa. Kaikki meni loppu peleissä hyvin, ja kynnet saatiin hienosti leikattua loppuun.

Mulla alko virallisesti tänään myös oppisopimuskoulutus. Alotus palaverissa käytiin tutkinnonosat, koulutus aikataulu ja lukujärjestystä. Oon niin fiiliksissä, yks mun unelma on toteutumassa. Vaikka vuodesta on tulossa kiireinen, raskas ja uutta tietoa tulee paljon, odotan että teoriapäivät ja uurastaminen alkavat. 

Mimillä kävi tänään koirakaveri kylässä. Suloinen ja hurmaava poikakoira Hemmo, joka on myös bichon frise. Tää herra on pari vuotta Mimiä vanhempi. Tulivat tosi hyvin juttuun toistensa kanssa, ja leikkivät muutaman tunnin, jonka jälkeen kumpikin vähän väsähti. Ihanaa myös tietää, että melkein naapurissa asuu saman henkinen, mukava ja puhelias omistaja. 

Hemmon käynti aiheutti mulle haikeutta. Hemmo oli noin kolminkertainen Mimiin verrattuna. Mimi on kasvanut nyt jo paljon siitä, mitä se silloin oli kun tuli meille, niin entäs sitten puolen vuoden tai vuoden päästä! Minne mun pieni koiravauva on kadonnut? On ihanaa katsoa kun Mimi kasvaa ja oppii uusia asioita, mutta silti jää haikeudella miettimään näitä aikoja, kun tietää, että "kohta" meillä on jo täysikasvuinen koira. Minne tää aika katoaa, vastahan meillä alkoi armoton seitsemän viikon odotus, että saadaan Mimi kotiin. 

Tämmösiä ajatuksi tänään. Positiivisesti kohti huomista!

Eikä mikä päivä

Oon ollu tän päivän jotenki tosi herkillä. Johtuu varmaan siitä, että katoin yömyöhään Housea viaplaystä, ja aamulla Mimi herätti ennen yhdeksää. Aamu meni ihan mukavasti, kunnes tuli töihin lähtö aika. Menin autolle ja keskuslukitus ei toiminut kunnolla avaimesta, joten jouduin sen kanssa ensin venkslaamaan jonkin aikaa. Sitten laitoin auton käyntiin, kun mittari näytti -21astetta, vaikka yleensä rappaan ensin ikkunat, ennenkuin käynnistän. Menin sitte reippaana rappaamaan ikkunoita, auton käynnissä ollessa ja kas kummaa, rupes keskuslukituskin toiminaan ja päätti jättää mut auton ulkopuolelle. Siinä iski sitten kauhee paniikki, ja itku kurkussa soitin Teemulle, että mitä teen. Käski jättää auton pihaan hurisee, että hän soittelee vara-avaimen siihen.

 Hirveesti ei aikaa ollut ennen töiden alkua, joten lähdin kävelemään bussille. Just vaihtu mulle punaset valot, ja bussi viilettää pysäkille. Ja enhän mä siihen tietenkään kerenny. Ja taas otti niin päähän, että huhhuh. Lähen sit vielä nopeempaa kävelee työpaikkaa kohti ja yritän purra huulia yhteen, ettei meikit mee ihan pilalle. Onneks oli suht reippaasti vaatetta päällä, vaikkei liiaks kuitenkaan ollu. Puolessa välissä matkaa kylmä tuuli valtaa mun jalat, ja sen jälkeen sattu ihan kävellä, kun jalat oli niin kohmeessa. Kerkesin just ennen töiden alkua vaihtaa vaatteet ja sain mielen tasattua normaaliks. Onneks töissä unohtuu murheet ja huolet.

Kotona mua ootti Teemu ja Mimi. Mimi oli aivan innoissaan, kun tulin vihdoin kotiin. Mimille jo muutaman minuutin erossa olo tuntuu ikuisuudelta ja voi sitä pienen riemua, jos on joutunut olemaan erossa ja sitten näkee. Kyllä häntä vispaa, eikä oikeen tiedä miten päin olisi.

Mulle tuli iltapalaa tehdessä jo voittaja olo tästä päivästä. Tein kaakaota ja kaks paahtoleipää, jotka laitoin lautaselle. Kävin sit vielä hakemassa peiton, ettei tuu vilu suihkun jälkeen. Ja kuinka ollakkaan, toinen niistä leivistä päättää pudota matolle. Pääsi muutama ärräpää. Sanoinki Teemulle, että tästä vois kirjottaa jokaiselle laihdutus vinkin. Tee kaksi leipää, pudota toinen maahan, äläkä tee toista tilalle. Nälkä lähti kuitenki, eikä mattokaan kärsinyt, kun Mimi nuoli sen puhtaaksi.

Muuten päivä meni tosi hyvin, näitä kahta episodia lukuun ottamatta. 

Nyt jälkeen päin aatellen sain hyötyliikuntaa lenkkeilyn merkeissä, jota tuskin tulis näin kovalla pakkasella tehtyä muuten vaan. Toivottavasti huomenna ois kokonaan hyvä päivä.

Mukavaa loppiaista!

Valopallot

Kerroin muutama päivä sitten valopalloista, joita rupesin tekemään, postaukseen pääset tästä. Kirjoitinkin jo siihen, että lanka valinta taitaa olla väärä tähän hommaan. Ja niin se vähän olikin, jouduin nimittäin kaksi kertaa uittamaan niitä liima-vesiseoksessa. Kun ne olivat olleet seoksessa kaksi kertaa, ja kuivunut kaksi kertaa, palloista tuli hyvät. Puhkaisin vesi-ilmapallot sisältä ja otin pallot ja kelmut pois niistä. Sitten oli led valojen laitto pallojen sisälle. Pujottelin jokaisen pallon yhteen lediin, ja valmista tuli. Tuli kyllä hienot, vaikka itse sanonkin! Paikan valopallot löysivät toistaiseksi meidän sängynpäädystä. 

Mulla on nyt muutama vapaa päivä, joten ajattelin käydä ostamassa toisenlaista lankaa ja tehdä toiset valopallot. Aiotaan ulkoilla Mimin kanssa paljon, nyt kun lumi peittää taas maan. Luultavasti nähdään myös toisia koiria, koiratreffien muodossa. Ihanaa, kun Mimi saa lisää kavereita, joiden kanssa purkaa energiaa. Koirien välinen energian purku on aivan erilaista, kuin mitä ihminen voi koiralle tarjota. 

Uusi vuosi

Meidän uusi vuosi alkoi tortillojen valmistuksella ja syönnillä. Kun mahat oli täynnä, mentiin moikkaamaan Teemun sukulaisen koiraa ja ampumaan muutama raketti sinne. Mimi tykkäsi koirasta, vaikkakaan ei uskallettu laskea sitä maahan. Sen verran iso koira, että Mimi pysytteli sohvalla tutustumassa ja leikkimässä sen kanssa. 

Sen jälkeen käytiin saunassa rentoutumassa. Katseltiin ohjelmia telkkarista ja myöhemmin käytiin pienellä happihypyllä Teemun kanssa kahdestaan. Oli ihanaa kävellä, kun taivas oli tähtiä täynnä. Juteltiin uuden vuoden lupauksista ja parisuhteesta. Tosi rentouttavaa ja romanttista.

Mimi ei pelännyt yhtään raketteja, käänteli vaan hieman päätään kova äänisten rakettien kohdalla. Käytettiin vielä puolen yön jälkeen pihalla, kun jotkut vielä ampuivat raketteja, silloinkin vain käänteli päätään. Muuten emme käyttäneet silloin pihalla, muuten kuin ihan pika tarpeilla. Mimi oli viikon, ettei tehnyt tarpeitaan sisälle!

Pääsin nukkumaan vasta noin yhden aikoihin, kun tultiin kotiin. Aamulla olikin sitten tosi aikaisin herätys töihin, kyllä väsytti. Nukuinkin sitten melkein kol

men tunnin päikkärit eilen, ja tänä aamunakin yli yhdeksään. 

Laittakaahan kommenttia postausehdotuksista, mistä haluaisitte tietää ja lukea?