Luonnoksissa pyörii monta tekstiä, jotka ovat kesken. Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta, joka eilen taas nousi esille ja jäi mielenpäälle pyörimään. Illalla nahisteltiin Teemun kanssa ja Teemu löi tiskiin kortin "onko sun aina pakko huutaa(mun mielestä vaan isoääninen), kun moni muukin on sanonu sulle, että älä huuda koko ajan." Tiiän kyllä, että kun suutun, kiihdyn tai oon muuten vaan innoissani mun äänen volyymi nousee paljon. Ja moni lähipiirissä oleva on mulle siitä sanonutkin useasti, että älä huuda. Meidän parisuhteessa mä oon se, jolla on isompi ääni, kun taas Teemu on heittämällä se, jolta joudun kysymään, että mitä hän sanoi.
Voiko toiset olla luonnostaan isompi äänisiä? Mun mielestä voi. Vai onko tää ala tehnyt musta isoäänisen? Muistaakseni olin jo ennen työuran aloittamista isoääninen. Töissä kommunikointi on isolla äänellä tapahtuvaa keittiön puolella, koska koko ajan jokin laite pitää meteliä. On uuneja, tiskikone, tavararullakot, porkkanan raastaminen, erilaiset pilkkomiset ja ihmishälinä siihen vielä päälle... Ja vielä monia muita laitteita, jotka pitävät ääntä, joko koko päivän, osan päivää tai vain hetkellisesti. Oikeestaan siihen meteliin on tottunut jo. Usea kollega onkin sanonut, että heidän lapset sanovat "äidin huutavan" kotona. Niinkuin mullekkin esim. Teemu sanoo.
Yli kuuden vuoden aikana, töistä on tullut osa arkea, joten kai mä sit tuon myös töistä sitä isoäänisyyttä myös kotiin. Mun mielestä jokainen saa olla sellanen, kun haluaa, joten en tule muuttumaan vain sen takia, että joku haluaa mun olevan hiljaisempi. Ehkä isoäänisyys on osa mun persoonaa ja luonnetta.
Onko muita, joilla on vaan "luonnostaan" isoääninen ja saa kuulla siitä aika ajoin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti