Kuinka valitsimme koirarodun

Heti pienestä pitäen olen ollut enemmän tai vähemmän allerginen eri eläimille. Taaperosta alakouluun asti olin allerginen kissoille, mutta siedin koiria. Kotona meillä olikin kaksi sekarotuista ulkokoiraa siihen aikaan. Alakoulun puolessa välin rupesin saamaan oireita koirista. Allergista nuhaa, silmienkirvelyä, kutisevaa ja punoittavaa ihoa. Myöhemmin testeissä olinkin allerginen koirille, en kissoille. Olen haaveillut omasta koirasta jo pitkän aikaa, mutta siihen ei ole ollut sopivaa elämäntilannetta, eikä testauksia mikä koirarotu voisi sopia minulle.
Siskoni otti bichon frisen ja olin innoissan kun hän kertoi että on vähemmän allergisoiva kuin muut rodut hyvin hoidettuna. Menin testaamaan koiraa, vietin aikaa sen kanssa sisätiloissa, halin ja myöhin sen turkkia peläten pahinta. Mitään oireita ei tullut, ei mikään kerta. Rotu oli jo siinä vaiheessa päätetty, että mikä meille tulee jos otamme koiran.
Rupesin etsimään tietoa bichon friseestä ja lukemaan kokemuksia koirasta. Bichon frise on pieni seurakoira, joten se passaa loistavasti meidän kerrostalo asumiseen ja koti-ihmisille. Plussaa tässä rodussa on se kun niistä ei irtoa karvaa, koska niillä ei kasva alusvillaa. Sukupuolikin, joka meille sopii, oli heti tiedossa, koska perheelläni on yhtä koiraa lukuunottamatta narttuja.
Turkki täytyy pestä ja föönata viikoittain ja trimmaus tehdään noin kuuden viikon välein. Mietin alussa pitkään olenko valmis pitämään seuraavat(toivottavasti pidempään) 12-15vuotta turkin kunnossa. Tässä asiassa auttoi omistajien keskustelut turkin hoidossa. Siellä keskusteltiin mm. että kun on kunnon välineet ja turkin hoidosta tulee rutiini ei aikaakaan mene niin paljon kuin opettelu vaiheessa. Ja pääsin kokeilemaan vähän aikaa sitten siskon koiran pesun, föönauksen ja trimmauksen. Eihän se ongelmitta sujunut, mutta ei tullut oloa että se olisi työlästä tai epämukavaa.  Kukaan kun ei ole seppä syntyissään.

Meidän Mimi(ylhäällä) siskonsa kanssa viikon ikäisinä.

Sitten alkoi pennun etsintä. Melkein heti tuli meille sopiva pentu ja sovittiin kasvattajan kanssa, että tullaan vielä testaamaan allergian varalta ja katsomaan pennun elinympäristö ja tutustumaan kasvattajaan. Tämän vierailun jälkeen varasimme pienen pienen palleroisen meille. Kasvattaja on ilmoittanut aktiivisesti juuri meidän pennun kasvusta, voinnista ja persoonasta viestein, soitoin ja kuvin. Juuri tänään tuli viesti, että Mimi painaa jo 1356g ja eläinlääkärissä kaikki ollut hyvin. Neljästä pennusta tämä meidän pentu on pienin ja paikan pomo kasvattajan mukaan. Tasan viikko, että saadaan uusi perheenjäsen meidän talouteen! Noin kuusi viikkoa jo odotusta takana ja loppu on ruvennut tuntumaan pahimmalta odotus ajalta ikinä!

Jos jaksoit lukea tämän loppuun asti niin heitä kommentti kenttään minkä rotuisia ja ikäsiä koiria sieltä ruudun toiselta puolen löytyy.