Oltiin muutama päivä sitten lenkillä Mimin kanssa, kun teinijoukko ampui läheltä muutamia pikku raketteja. Mimi ei sanonut siihen oikeastaan mitään, kiinnostui enemmänkin vain ihmisistä. Ei ne kyllä isoja ollutkaan, kuului vaan pelkkä ääni, ei siis mitään "normaali" raketteja tai valomerta. Meidän lähellä on myös luistelurata, jossa monena iltana pakkasen aikaan on ollut lätkän pelaajia. Mimi ole lämimisääniin reagoinut muuten, kuin kääntämällä päätä metsän suuntaan, josta ääni on kuulunut. Sitten kun Mimi on hetken aikaa kuunnellut lämimistä, hän on jatkanut pihalla tallustamista.
Nyt illalla laitoin youtubesta pyörimään ilotulitus ääniä, jotta koira tottuisi niihin. Ensin pienellä äänellä, ja siitä sitten isommalle asteittain. Mimi reagoi aluksi vain raketin lähtö ääneen hiukan hämmästellen. Muuten ei tullut levottomuutta, eikä lähtenyt karkuun. Hyvin siis meni.
Ollaan kohta lähdössä ampumaan ensimmäiset raketit ja aijon olla Mimin kanssa sisällä ja laittaa musiikkia päälle. Kun Mimi ei reakoi enää raketin paukkeisiin, hiljentelen musiikkia ja jatketaan näin, kunnes musiikin saa sammuttaa kokonaan. Ulos tuskin mennään vartavasten katsomaan. Mutta kun lähdetään täältä maaseudulta kotiin, paukkeet on varmasti kaupungissa suurimmillaan ja silloin joudumme käyttämään Mimi tarpeilla ulkona paukkeissa. Jospa Mimi olisi sen verran jo tottunut illan aikana, ettei kotona iske paniikki rakettien paukkeessa. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja saamme totutettua Mimin raketteihin, eikä niistä jäisi traumoja, tai ettei niitä pelättäisi. Kirjoittelen ensi vuonna, (ihan kauheaa puhua jo tulevasta vuodesta, minne tämä vuosi taas katosi??) miten meillä meni rakettien paukkeessa.
Onnea ja iloa vuodelle 2017!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti